Kartturimateriaali

Sisällys

Materiaalin tavoite, sisältö ja käyttö

Materiaalin sisältö

Materiaalin käyttöohjeita

Kartturikokeesta

Kartturin tehtävät

Suunnistukseen liittyvät tehtävät

Kartturin varusteet

Koirakon tehtävänjako ja kartturin toiminta etsinnän aikana

Maastosta palattaessa

Muita mahdollisia tehtäviä

Kartturin vaatimukset

Pelastuskoiraliiton vaatimukset

Yhdistyksen vaatimukset kartturille

Esimerkki kartturin koulutuspolusta

Suunnistus

Karttamerkit

Eri karttatyypit

Suunnistuksen perusteita

GPS ja mobiilisovellukset

Suunnistuksesta koirapartiossa

Maastoharjoitus: Perussuunnistusharjoituksia

Treeni-ideoita

Viestintä

Viestintä radiopuhelimella
Hälytysviesti

Viestintä etsinnässä

Hätäilmoitus

Kohtaaminen

Johtopaikalla

Etsittävän kohtaaminen

Kartturin viestintäharjoituksia

Ensiapu

EA-harjoituksia

Etsintään kuulumattomien kohtaaminen

Maastoharjoitus: Hälytreenit

Kartturikoe

Kartturikokeen suorittamiseen tarvittavat välineet ja varusteet

Kartturikokeen rakenne

Ehdotuksia rastitehtäviksi

Materiaalin tavoite, sisältö ja käyttö

Tämän materiaalin tavoitteena on auttaa aloittelevia karttureita hahmottamaan kartturin tehtävät kokonaisuudessaan sekä antaa perustietoa kartanluvusta, suunnistuksesta sekä ensiavusta, sillä tasolla, millä kartturi niitä koirapartiossa toimiessaan tarvitsee. Tämän materiaalin avulla voidaan yhdistyksessä järjestää kartturikurssi, johon kuuluu itsenäisesti materiaaliin tutustumista, itsenäisesti suoritettavia tehtäviä sekä yhdessä suoritettavia harjoituksia. Tehtävillä tässä materiaalissa tarkoitetaan kirjallisia tai itsekseen ajatuksissa suoritettavia pohdintaa vaativia teoriatehtäviä ja harjoituksilla maastossa suoritettavia käytännön tehtäviä.

Pelastuskoirayhdistysten toiminnan tavoitteena on, että jäsen liittyy aikanaan hälytysryhmään. Useimmissa yhdistyksissä hälytysryhmään liitytään ensin kartturina tai niin sanottuna apparina eli apukoiranohjaajana. Tehtävä on vaativa ja kartturikoulutuksen tarkoitus on auttaa hälytysryhmään siirtymässä olevaa jäsentä hahmottamaan

  • mitkä ovat kartturin tehtävät
  • mitkä ovat oman yhdistyksen ja liiton kriteerit kartturille
  • antaa perustietoa suunnistuksesta, viestinnästä ja ensiavusta sekä kohtaamisesta.

Kartturikoulutus on luonteva osa koiranohjaajan koulutusta, sillä koiranohjaajallakin on oltava hallinnassa kartturin tehtävät kokonaisuudessaan – koiranohjaaja on koirapartion johtaja, jonka on pystyttävä ottamaan vastuu kartturin työskentelystä.

Koiratreenit tukevat osaltaan myös kartturiksi siirtymistä: hyvä kartturi ei ainoastaan tee mitä koiranohjaaja käskee – hän on koiranohjaajan työpari, ja siksi on hyödyllistä ja tarpeellista, että kartturi tuntee tässä lueteltujen tietojen ja taitojen lisäksi myös koiranohjaukseen liittyviä käytäntöjä, joita koiratreeneissä harjoitellaan ja toteutetaan.

Hälytysryhmässä toimivien henkilöiden on oltava koulutettuja ja osattava toimia etsinnässä oikein poliisin ohjeistamalla tavalla. Sen takia on tärkeää, että kaikki etsinnässä mukana olevat ovat koulutettuja.

Materiaalin sisältö

Tavoitteena on antaa perustietoa seuraavista asioista:

  • kartturin erilaiset tehtävät koirapartiossa
  • kartturin vaatimukset
  • suunnistus koirapartiossa
  • viestintä koirapartiossa
  • erilaiset kohtaamiset etsinnässä
  • käytännön harjoitukset
  • kartturikoe

Tämä materiaali on vapaasti yhdistysten käytettävissä. Materiaalissa on perustietoa kartturille koirapartiossa toimimisesta sekä tehtäviä, joita voidaan soveltaa esimerkiksi yhdistysten koulutuspäivässä teoriatehtävinä tai tehdä itsenäisesti. Materiaali sisältää myös ideoita maastossa tehtäviksi harjoituksiksi sekä ohjeita kartturikokeen järjestämiseksi.

Materiaalin käyttöohjeita

  1. Tieto- ja teoria-asiat käydään läpi materiaaliin itsenäisesti tutustumalla. Teoriaosiin liittyy itsenäisesti suoritettavia pohdintatehtäviä tai linkkejä materiaaleihin, joihin tutustuminen on suositeltavaa ja erittäin kannatettavaa. Yhdistykset voivat käyttää näitä tehtäviä esimerkiksi omissa koulutuksissaan parhaaksi katsomallaan tavalla.
  2. Ensimmäisen teoriaosan jälkeen on ensimmäinen maastoharjoitus, jossa harjoitellaan suunnistuksen perustaitoja.
  3. Tämän jälkeen jatketaan teoriaosion suorittamista kertaamalla ensiavun perustaitoja ja viestintään liittyviä asioita.
  4. Toinen maastoharjoitus on laajempi ja vastaa niin sanottuja hälytreenejä eli simuloi oikeaa etsintää. Tässä maastoharjoituksessa harjoitellaan suunnistamisen lisäksi ensiapua ja viestintää.
  5. Kurssin päätteeksi pidetään kartturikoe. Yhdistys voi itse määritellä kuinka haluaa kartturikoetta arvioida tai minkä merkityksen sille haluaa antaa. Joissain yhdistyksissä kartturikurssin suorittaminen ja kartturikokeen hyväksytysti läpäiseminen on edellytys hälytysryhmään hyväksymiselle.

Kartturikokeesta

Kurssin päätteeksi voidaan järjestää niin sanottu kartturikoe. Kartturin tehtävien eri osa-alueiden hallitsemista olisi hyvä testata ennen kuin jäsen liittyy hälytysryhmään. Tätä kurssin päätteeksi pidettävää kartturikoetta voidaan pitää hälytysryhmään hyväksymisen edellytyksenä. Yhdistys voi päättää haluaako pitää kartturikoetta yhtenä kriteerinä vai ei. Kartturikoe voidaan yhdistyksessä järjestää myös esimerkiksi taitotason testauskokeena ja erillisenä harjoituksena.

Kartturikoe käsittäisi

  • vaativahkon suunnistustehtävän vaativissa oloissa, esimerkiksi pimeäsuunnistuksen,
  • käytännön viestintätehtäviä ja
  • löydetyn kohtaamiseen liittyviä tehtäviä.

Hälytysryhmäläisten taitojen tarkastamiseksi kaikki hälytysryhmäläiset voivat resurssien puitteissa suorittaa samaisen kartturikokeen esimerkiksi vuosittain tai joka toinen vuosi yhtä lailla kuin hälytyskoirien taidot tarkastetaan joka toinen vuosi.

Kartturin tehtävät

”Kartturi” on apuohjaaja, jonka tehtäväkirjo on laaja. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi

  • toimiminen koirapartion suunnistajana
  • mahdollisten havaintojen merkintä karttaan
  • etsittyjen alueiden merkitseminen
  • havainnointi ja koiran seuraaminen koiranohjaajan tukena
  • ajankulun seuraaminen
  • löydettyjen henkilöiden kohtaaminen: haastattelu ja mahdollinen ensiapu
  • viestintä monissa eri tilanteissa.

Suunnistukseen liittyvät tehtävät

Koirakon pitäminen suun

nassa

Etsinnän alussa koiranohjaaja tekee suunnitelman siitä, miten koirakon etsittäväksi annettu alue käydään läpi. Ohjaaja käy suunnitelman läpi kartturin kanssa ja kartturin tehtävänä on pitää koirakon suunta oikeana, jotta

alueella liikutaan suunnitelman mukaisesti. Suunnitelman muuttuessa josta

in syystä, on kommunikaatio kartturin ja koiranohjaajan välillä tärkeä hoitaa selkeästi, jotta molemmat tietävät mihin ollaan menossa ja mistä ollaan tulossa. Koiranohjaaja voi esimerkiksi pyytää kartturia ohjeistamaan kulkusuuntaa. Luottaessaan kartturiin ja hänen kykyynsä pitää koirakko suunnassa ja toteuttaa valittua suunnitelmaa, koiranohjaaja pystyy keskittymään koiran kanssa työskentelemiseen ja sen viestien lukemiseen.

Alueen hahmottaminen

Hyvä kartturi pystyy helpottamaan paljon koiranohjaajan alueen hahmottamista. Kartturi näkee kartasta missä etsintäalueen rajat ovat ja pystyy tämän koiranohjaajalle kommunikoimaan. Yhdessä he voivat varmistaa, että alueen jokainen osa tulee varmasti käytyä läpi.

Havaintojen merkitseminen

Alueen läpikäyminen tarkasti ja kaikkien havaintojen merkitseminen on etsinnässä olennainen juttu. Kartturin tehtävänä on olla selvillä, mitkä alueet ohjaaja on katsonut läpikäydyksi ja merkitä ne alueet karttaan, mikäli näin on ohjaajan kanssa sovittu. Alueella tehdyt muut havainnot kuten koiran merkkaamat jäljet, löytämät esineet tai muut etsinnän kannalta olennaiset havainnot on myös merkittävä karttaan. Etsinnän aluksi koiranohjaajan on hyvä antaa kartturille selkeät ohjeet, mitä merkataan, milloin ja miten.

Kartturin varusteet

Kartturilla on oltava mukana repussaan etsinnässä tarvittavat varusteet. Näitä ovat esimerkiksi:

  • etsintään sopiva vaatetus
  • huomioliivi, jossa on Vapepan tunnukset
  • valaisin ja varavalaisin
  • puhelin
  • varaparistoja tai latureita kännykkää ja valaisimia varten
  • pilli
  • kompassi
  • muistiinpanovälineet
  • linkkari, monitoimityökalu tai muu teräase
  • evästä, suklaata tai muuta energian lähdettä sekä
  • vettä
  • varavaatteita
  • ensiapuvälineet

Tärkeimmät varmasti on asianmukaiset ja säähän sekä etsinnän maastoon sopivat vaatteet ja kengät. Kerrospukeutuminen on hyvä tekniikka, koska etsinnässä on yleensä erilaisia hetkiä. Alueella ja liikkeellä ollessa liikutaan usein reippaastikin, jolloin pitää pystyä vähentämään vaatetusta. Liikkumisen lisäksi on hyvä varautua odotteluun sekä sisällä, että ulkona. Usein etsintä tapahtuu metsässä, jossa voi olla märkää ja näin ollen kumisaappaat tai muut jalkineet, joissa jalat pysyvät kuivina on ehdottoman tärkeät. Etsijöillä on myös yleensä oman hälytysryhmänsä liivi päällä. Siitä ulkopuolisetkin tunnistavat millä asialla liikkujat ovat. Varavaatteet on hyvät olla myös mukana, niistä voi olla apua myös mahdollisen löydön sattuessa kohdalle. Etsintä tapahtuu usein pimeään aikaan, joten hyvä ja riittävän tehokas valaisin on tarpeellinen. Yleensä otsalamppu on kätevin, jolloin kädet jäävät vapaaksi. Lisäksi on hyvä varata reppuun vielä käsivalaisin varavalonlähteeksi. Lamppuihin ja kännykkään on hyvä muistaa ottaa myös varaparistot tai akut.

Suunnistamiseen on hyvä opetella käyttämään perinteistä paperikarttaa ja kompassia. Näin partio on kartalla ja pääsee metsästä pois myös silloinkin, kun tekniikka pettää. Näiden tueksi on hyvä olla myös sähköisiä paikannusvälineitä esimerkiksi GPS-laite tai kännykän karttasovellus.

Eväitä pitää olla mukana siten, että etsijä on varautunut noin neljän tunnin etsintään. Vähintäänkin jotain pientä energianlähdettä ja pullollinen vettä on hyvä olla. Pidemmissä etsinnöissä on usein johtopaikalle järjestetty jotain evästä myös etsijöille, jotka voivat huoltaa siellä itseään esimerkiksi etsintäalueiden välissä tai etsinnän päätteeksi.

Ensiapuvälineet on oltava etsijöillä mukana myös sekä mahdollisen löydetyn auttamiseksi, että oman partion tapaturmien vuoksi. Minimivarustukseen kuuluu kumihanskat, avaruuslakana, ensisiteitä ja haavataitoksia. Etsijöillä on hyvä olla myös pilli, jolla saa tarvittaessa kiinnitettyä jonkun huomion. Pilliä voidaan tarvita myös jalkapartiossa.

Mikäli etsinnässä tarvitaan jotain erityisvälineitä, kuten esimerkiksi talvella lumikenkiä, suksia tai jäänaskaleita tai kesällä pelastusliivejä, ilmoittaa johto tästä yleensä hälytyksen yhteydessä. Näitä erityisvarusteita voi lisäksi olla yhdistyksellä yhteisiä, joita sen hälytysryhmäläiset voivat lainata tarpeen tullen.

Repun sisällön lisäksi autossa voi säilyttää niitä tarpeellisia tavaroita, joita ei mukana pysty tai ei kannata kantaa. Näitä ovat esimerkiksi

  • ryhmän ilmoittautumiskortti
  • ajoselvitys
  • kilometrikorvausten koontilasku
  • yhdistyksen koontilasku
  • lisäkenkiä tai vaatteita

Koirakon tehtävänjako ja kartturin toiminta etsinnän aikana

Kartturin pitää olla tietoinen omasta roolistaan ja tehtävistään koirapartion jäsenenä. Etsinnän aluksi koirapartio sopii tehtävistä ja koiranohjaaja ohjeistaa kartturia etsinnän aikana tehtävistä merkinnöistä:

  • mitä merkitään karttaan tai muualle muistiin
  • milloin nämä merkinnät tehdään
  • miten havainnot merkitään

Pääasiallisesti kartturi toimii nimityksen mukaisesti kartanlukijana ja partion suunnistajana. Tässä roolissaan hänen tehtävänään on tietää koirakon sijainti koko etsinnän ajan. Tämän lisäksi kartturi seuraa mitkä alueet on käyty läpi ja merkitsee mahdollisia havaintoja karttaan. Tässä kartturi ja koiranohjaaja tekevät yhteistyötä, niin että koiranohjaajan tehtävänä on kertoa ja kommunikoida kartturille, mitkä alueet on käyty läpi ja kartturi merkitsee ne karttaan.

Joissain yhdistyksissä kartturia nimitetään apukoiranohjaajaksi. Tämä nimitys pitää sisällään ajatuksen siitä, että kartturi voi myös olla koiranohjaajan apuna koiran lukemisessa. Hän voi seurata koiraa ja sen antamia viestejä ja olla näin tukena koiranohjaajalle koiran lukemisessa. Tämä on kuitenkin pääsääntöisesti ensimmäisenä koiranohjaajan tehtävä. Kartturit usein ovat myös kouluttamassa omaa koiraansa samoihin tehtäviin, joten hyvässä tapauksessa koiranohjaajalla on tähän kartturista tukea.

Kartturin tehtävänä on myös ajankulun seuraaminen ja viestintä. Viestinnällä tässä yhteydessä tarkoitetaan kaikkea viestintää ja kommunikointia sekä johtopaikalle, että tarvittaessa muiden koirakoiden kesken ja etsintään kuulumattomien ihmisten haastattelua. Etsinnän alussa kartturi ilmoittaa johtoon, että koirakko aloittaa etsinnän. Tässä kohtaa voi lyhyesti johtoa informoida etsintäsuunnitelmasta tai vähintään etsinnän aloituskohdasta. Kartturin on hyvä myös kirjoittaa itselleen johonkin ylös osoite tai lähin tie, jolta etsintä alkaa. Myös johtopaikan osoite on hyvä kirjoittaa muistiin.

Etsinnän edetessä kartturi kuuntelee viestejä ja vastaa koirakolle lähetettyihin kutsuihin. Kartturi pitää myös johdon ajan tasalla etsinnän edistymisestä ilmoittamalla esimerkiksi, milloin etsintäalueesta on kolmasosa, puolet tai kaksi kolmasosaa käyty läpi. Etsinnän aikana esiin tulevat kysymykset, jotka on tarkistettava johdolta, on myös kartturin tehtävä. Hän voi vaikka informoida tieltä lähtevistä jäljistä ja kysyä lupaa niiden ajamiseen, jos ne menee etsintäalueen ulkopuolelle.

Löydetyn kohtaamistilanteessa kartturilla on myös tärkeä rooli lähestyä löydettyä ensimmäisenä sillä aikaa, kun koiranohjaaja ottaa koiran haltuun ja kytkee sen sekä tulee auttamaan kartturia.

Maastosta palattaessa

Kun koirakko palaa etsintäalueeltaan, on tärkeää informoida etsinnän tuloksista johtoon. Kun etsintäalue on käyty läpi, ilmoittaa kartturi siitä johtoon ja informoi tärkeimmät havainnot. Mikäli koirakko ei enää jatka etsintää, palaavat partionjäsenet johtopaikalle ja kartturi ilmoittaa koirakon palanneeksi. Etsijät palauttavat kartan ja muun etsintään liittyvän materiaalin sekä ilmoittavat johdolle kaikki oleelliset havainnot etsintäalueeltaan. Koiranohjaaja ja kartturi keskustelevat yhdessä, miten alue on heidän mielestä käyty läpi ja millä varmuudella ja ilmoittavat sen johtopaikalla sekä vastaavat johdon kysymyksiin. Vasta luvan saatuaan, he voivat poistua etsinnästä. Jokaisesta etsijästä ja partionjäsenestä pidetään johtopaikalla kirjaa ja on tärkeää muistaa ilmoittaa milloin lopettaa etsinnän ja lähtee kotiin. Jokainen etsintäpaikalle autolla tullut vapaaehtoinen jättää täytetyn kilometrikorvauslomakkeen sekä hälytysryhmän yhteisen koontilomakkeen johtopaikalle. Näiden perusteella etsinnässä olleille maksetaan kilometrikorvauksia.

Muita mahdollisia tehtäviä

Etsintään osallistuva voi joutua mihin etsintätehtävään hyvänsä. Koirapartion suunnistajana harjoitellut voidaan jossain tilanteessa tarvita esimerkiksi jalkapartioon etsintäketjuun, liikenteen ohjaukseen, autopartioon tai vaikka johdon sihteeriksi. Tähän on hyvä myös varautua. Johto näkee kokonaiskuvan ja voi tarvita meitä vapaaehtoisia johonkin sillä hetkellä tarpeellisempaan rooliin. Tehtäviä voi olla myös useita erilaisia yhden etsinnän aikana. Näistä erilaisista vapaaehtoisen rooleista saat tietoa lisää Vapepan etsintäkurssilla.

Kartturin vaatimukset

Pelastuskoiraliiton vaatimukset

Suomen Pelastuskoiraliiton yleiset vaatimukset koirakolle on esitetty SPeKLin nettisivuilla. Liitto on erikseen määritellyt kelpoisuusvaatimukset koiralle ja sen ohjaajalle.

Koiran ohjaajan ja kartturin kelpoisuus on siellä määritelty seuraavasti:

  1. Etsintäkurssi tai vastaavat tiedot
  2. Ensiapu 1 -kurssi tai vastaavat tiedot
  3. Viestintävälineiden käyttötaito
  4. Suunnistustaito

Kelpoisuuden osoittaminen

Yhdistys tai hälytysryhmä voi itse määritellä, miten kelpoisuuden todentaminen tapahtuu ja mikä suoritus tai kurssi kelpaa taitojen osoittamiseksi. Esimerkiksi ensiapukursseja voi olla mahdollista suorittaa työpaikalla. Tärkeintä on taitojen harjoitteleminen yhdessä hälyryhmän kanssa.

Vapepa tarjoaa koulutusta näihin kaikkiin kohtiin:

  1. Vapepan Etsintäkurssilla pääset tutustumaan kadonneen ihmisen etsintään maastossa. Kurssilla käsitellään muun muassa seuraavia asioita:  etsintävalmius ja etsintäryhmän hälyttäminen, etsintämenetelmät ja käytännön toiminta maastossa.
  2. Ensiapukursseilla käsitellään toriassa ja käytännön harjoituksin todennäköisimmät etsintätehtävissä vastaan tulevat tapahtumat
  3. Vapepan viestikurssilla opitaan, miten radiopuhelinta käytetään ja miten viestejä vastaanotetaan ja lähetetään Vapepan toiminnassa.
  4. Suunnistuskurssilla harjoitellaan lukemaan karttaa ja kompassia sekä opetellaan muut suunnistuksen perusasiat.

Voit hakea oman lähiseutusi koulutuksia vapepan koulutussivulta.

LINKKI: Vapepa – koulutus

Yhdistyksen vaatimukset kartturille

Vapepan kriteerien lisäksi yhdistys voi itse määritellä hyväksymiskriteerit. Näitä voi olla vaadittavien taitojen lisäksi esimerkiksi:

  • hyvä terveys ja kunto
  • aktiivinen osallistuminen yhdistyksen toimintaan
  • yhteistyökyky
  • kartturikoe
  • osallistumisaktiivisuus
  • hallituksen hyväksyntä

Esimerkki kartturin koulutuspolusta

Kartturiksi hälytysryhmään aikovan koulutuspolku voi olla kullakin erilainen. Kokemusta karttuu kaikesta tekemisestä ja harjoituksissa, kuntosuunnistuksissa ja hälytreeneissä mukana olemisesta. Pääasia on, että tarvittavat taidot hankitaan jollain tavalla. Koulutuspolku voi pitää sisällään esimerkiksi seuraavat osat:

  1. suunnistuksen teoriaa
  2. suunnistusharjoittelua
  3. yhdistyksen kartturikoulutus
  4. vapepan etsintäkurssi
  5. vapepan viestikurssi
  6. Ea-kurssi
  7. hälytystreenit: esimerkiksi 5 kertaa toimiminen kartturin roolissa
  8. kartturikoe

Suunnistus

Suunnistaminen kartan ja kompassin avulla on kartturille tärkeä taito. Nykyään on tarjolla paljon erilaisia sähköisiä apuvälineitä, joita on hyvä myös osata käyttää, mutta perinteisen paperikartan kompassin avulla suunnistaminen on myös opeteltava. Tähän taitoon voit joutua turvautumaan tilanteessa, jossa sähköisistä apuvälineistä ei ole hyötyä varaparistojen loppuessa tai jonkun häiriön aikana. Myöskin perinteinen suunnistus ja kartanlukutaito tukee alueen hahmottamista ja hyvän etsintäsuunnitelman tekemistä sekä siinä pysymistä.

Suunnistuksen alkeita voi opetella aluksi ihan kotisohvalla. Ensimmäiseksi on opeteltava lukemaan erilaisia karttoja ja opetella karttamerkit. Suunnistuskartta on ilmakuvan avulla piirretty kuva maastossa, jossa erilaisilla väreillä, merkeillä ja viivoilla on erilaiset merkityksensä. Korkeuskäyrät kertovat pinnanmuodoista, samoin kuin esimerkiksi jyrkänteet ja kivet.

Karttamerkit

Aloittelevan suunnistajan on hyvä ihan ensimmäiseksi opetella karttamerkit. Yleisideat värien käytöstä kartoissa on seuraavat:

Mustalla kuvatut kohteet ovat ihmisen tekemiä. Esimerkiksi

  • rakennukset, tiet, linjat TAI
  • kiviä tai jyrkänteitä

Ruskealla kuvataan maanpinnan muotoja. Näitä ovat korkeuskäyrät ja esimerkiksi hiekkakuopat.

Keltaisella merkitään avointa aluetta: peltoa, niittyä tai avohakkuuta.

Sinisellä kuvataan vesistöjä: järvet, joet, ojat ja suot.

Vihreää käytetään kasvillisuuden kuvaamiseen: suunnistuskartassa tiheikkö, muissa puisto tai muu sellainen.

LINKKI: Maanmittauslaitos- karttamerkkien selitys

Tehtävä 1. Harjoittele karttamerkkejä kartanlukua yhdistelytehtävän avulla.

Tehtävä 2. Printtaa oman lenkkimaastosi kartta ja käy kävelemässä tutussa maastossa kartan kanssa. Katso mitä mustia, ruskeita, sinisiä, keltaisia ja vihreitä karttamerkkejä sieltä löydät. Piirrä kulkemasi reitti karttaan.

LINKKI: Maanmittauslaitos – kansalaisen karttapaikka

Eri karttatyypit

Karttoja on erilaisia ja kaikissa on omat erityispiirteensä. Jos etsinnän johtopaikalla on printteri, on kartat etsijöille printattu luultavimmin jostain netissä olevasta karttalähteestä, kuten Kansalaisen karttapaikasta. Sieltä saadaan peruskartan ja maastokartan kartta-aineisto. Netissä olevat kartat ovat tuoreimpia, vaikka kaikki muutokset eivät aina heti sinnekään ehdi. Peruskarttaa ja maastokarttaa tarkempi kartta on suunnistuskartta. Näitä on harvemmin etsinnässä saatavilla, mutta niiden avulla kannattaa harjoitella suunnistamista.

Kartan mittakaava kertoo mitä kartalla olevat etäisyydet vastaavat luonnossa. Esimerkiksi suunnistuskartan yleisin mittakaava on 1:10000. Tämä tarkoittaa, että 1 cm kartalla vastaa 10000 cm luonnossa. Tämä on sama kuin 100 m. Nopea keino mittakaavan hahmottamiseen on, että peittää mittakaavan lopusta kaksi nollaa, jolloin saa selville mitä metrimäärää yksi senttimetri kartalla vastaa. Esimerkiksi 1:15000 tarkoittaa, että 1 cm kartalla vastaa 150 m luonnossa.

Suunnistuskartta  sisältää runsaasti yksityiskohtia, joskus jopa niin paljon, että kaikkea on vaikea hahmottaa. Kartassa on tarkat korkeuskäyrät. Pienehkötkin (> 0,5 m) kivet ja (> 1 m) jyrkänteet on piirretty karttaan. Mittakaava on yleensä 1:10 000 – 1:15 000, ja käyräväli 2,5 m – 5 m. Suunnistuskartoista kannattaa aina tarkistaa painovuosi, josta voi päätellä kuinka ajankohtainen kartta on.

Peruskartta sisältää kaikki tiet, talot, vedet, pellot, maaston kuviot ja korkeussuhteet. Korkeuskäyrät ovat suuntaa-antavia. Vain suurimmat polut ja siirtolohkareet on merkitty. Mittakaava on yleensä 1:25 000.

Maastokartta sisältää asutuksen, talot, tiet, pellot, vedet, hakkuuaukeat, suot, avokalliot ja korkeussuhteet. Näiden karttojen mittakaava on suuri, 1:50 000. Tämän vuoksi maastossa on tehtävä paljon tulkintaa ja suunnistettava suurpiirteisesti.

Suunnistuksen perusteita

Aloita harjoittelusi opettelemalla karttamerkit. Sen jälkeen on hyvä ottaa tavaksi pitää karttaa mukaan koiralenkeillä. Katso ensin miltä tutut maisemat näyttävät kartalla. Jos löydät jonkun uuden karttamerkin kartalla, käy katsomassa luonnossa miltä se näyttää. Tähän ei tarvita edes kuntorasteja tai valmiita ratoja. Kulje tuttuja reittejä ja katso miltä ne näyttävät kartalla. Miltä tutut jyrkänteet, ojat tai kaislikot näyttävät maastokartalla?

Karttamerkkien jälkeen on opeteltava suuntaamaan kartta oikein. Tähän tarvitset myös kompassia. Karttaa ei lueta kuin kirjaa, tekstit oikein päin, vaan pidetään aina maastoon nähden samoin päin ja kartta suunnattuna kulkusuunnan mukaan. Suunnistaja pitää yleensä peukaloa aina kartalla siinä kohdassa missä ollaan ja kääntää karttaa sen mukaan mihin päin ollaan menossa. Kun kartta on oikein suunnattuna, osoittaa kartan ylä- eli pohjoisreuna aina pohjoiseen ja kulkusuunnassa vastaan tulevat kohteet suorassa linjassa navasta poispäin. Näin esimerkiksi polulla eteen tulevat kohteet, jotka ovat maastossa polun oikealla puolella, näkyvät myös kartassa polun oikealla puolella. Kartta on hyvä taitella käteen sopivaksi, jotta sen kääntely ja peukalolla sijainnin paikan osoittaminen on helpompaa.

 

Kartan suuntaaminen

Kartanlukutaidon opettelun jälkeen on hyvä harjoitella myös kompassin käyttöä. Levykompasseissa on pyörivä neularasia, kulkusuuntaa osoittava nuoli, suunnanottoviivat, pohjoishaarukka sekä itse kompassinuoli.

 

Kartan suuntaaminen on ensimmäinen opeteltava taito. Kannattaa opetella hahmottamaan aluetta ja käsittelemään karttaa niin, että se on koko ajan oikein päin kädessä. Videolla selitetään, miten saat suunnattua pohjoiseen, mutta vielä tärkeämpää on opetella pitämään kartta koko ajan menosuuntaan, niin että kompassin avulla  voit pitää karttapohjoisen koko ajan suunnattuna pohjoiseen.

Tehtävä 3. Tutustu omaan kompassiisi. Ota kompassi lenkille mukaan ja suuntaan kartta vähintään viisi kertaa lenkin aikana kulkusuuntaasi nähden oikein.

Suunnan ottaminen kahden pisteen välillä

Etsinnässä tai etsintäalueelle siirryttäessä voi tulla joskus tarpeen suunnistaa paikasta A suoraan paikkaan B. Johtopaikalta voi tulla vaikka pyyntö käydä tarkistamassa jokin tietty kohde etsintäalueella tai halutaan siirtyä etsintäalueen reunaan suunnalla kulkemalla. Tällöin kompassin käyttö ja kulkeminen suunnalla täydentää kartanlukua. Suunnanotossa on viisi vaihetta:

  1. Aseta kompassin reuna tarkasti lähtöpisteestäsi kohdepisteeseen.
  2. Käännä kompassin neularasiaa siten, että sen pohjaviivat kulkevat samansuuntaisesti kartassa olevien koordinaattiviivojen kanssa. Varmista, että kompassin pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan.
  3. Ota kompassi käteesi vaakasuoraan asentoon. Käänny paikallasi, kunnes kompassin pohjoisneula asettuu pohjoishaarukkaan.
  4. Nyt kompassissa oleva kulkusuuntanuoli näyttää sinulle suunnan, johon lähdet. Katso kiintopiste kaukaa edestäpäin ja lähde liikkeelle.
  5. Kulje valitsemallesi kiintopisteelle ja katso kompassin avulla uusi kiintopiste.
  6. Jos joudut kiertämään esteen, ota suunta aina uudelleen.

Tehtävä 4. Harjoittele suunnassa kulkemista kartan ja kompassin avulla.

Suunnan ottaminen asteluvun avulla

Suunnassa kulkeminen voidaan toteuttaa myös annetun asteluvun avulla. Kompassisuunta voidaan ilmoittaa astelukuna, joka tarkoittaa kulmaa, joka muodostuu pohjoissuunnan ja kulkusuunnan välille myötäpäivään kierrettäessä. Näin ollen, kun kuljetaan suoraan itään, kuljetaan suunnassa 90 astetta. Etelään kulkiessa kuljetaan suunnassa 180 astetta ja niin edelleen. Kompassin kehältä on luettavissa asteluvut ja niiden ilmoittamaan suuntaan voidaan myös kulkea. Tämä tapahtuu seuraamalla seuraavia vaiheita:

  1. Käännä neularasia siten, että kompassin kehällä oleva haluttu asteluku osuu kulkusuuntanuolen kohdalle.
  2. Ota kompassi käteesi vaakatasoon ja käännä itseäsi siten, että pohjoisneula siirtyy pohjoishaarukkaan.
  3. Nyt kompassisi kulkusuuntanuoli osoittaa mihin suuntaan sinun on edettävä.

Matkan arvioiminen kulkemisen yhteydessä

Perinteinen askelparimittaus on varmin keino matkan arvioinnissa.Sitä varten sinun on kuitenkin ensin tiedettävä oma askelparimääräsi. Yksi askelpari tarkoittaa kahta askelta. Askelpari lasketaan siis siten, että kuljet eteenpäin ja lasket ainoastaan toisen jalan astumiset. Valitse jokin paikka, jossa tiedät matkan varmasti. Voit käyttää myös esimerkiksi urheilukenttää, mutta huomioi, että tasaisella ja maastossa askellus on jonkin verran erilaista.  Sadan metrin matkalle luonnossa mahtuu henkilöstä, nopeudesta ja maastosta riippuen 50-90 askelparia. Jos olet mitannut omaksi askelparimääräksesi tasaisella sadalla metrillä esimerkiksi 70 askelparia, niin luonnossa se voi maastosta riippuen vaihdella 65-75 askelparin välillä, jopa enemmänkin. Askelmittari on hyvä apuväline askelparien mittaamiseen niin kauan kuin kuljet suoraan eteenpäin.

Tehtävä 5. Laske oma askelparisi. Montako askelparia sinulle mahtuu tasaisella 100 metrin matkalle? Entä maastossa?

Tehtävä 6. Kulje metsälenkilläsi helppokulkuisessa metsässä suuntaan 120 astetta 30 metriä. Sitten suuntaan 270 astetta 50 m ja lopuksi suuntaan x y m, niin sinun pitäisi olla aloituspaikassa. Onnistuitko?

GPS ja mobiilisovellukset

Erillinen GPS-laite sekä puhelimessa toimivat karttasovellukset on hyvä apu suunnistamisessa. Niiden tehokas käyttö tukee koirapartion etenemistä alueella ja nopeuttaa sijainnin paikantamista. Ne ei saa kuitenkaan olla pääasiallinen suunnistustapa, vaan aina on hyvä olla mukana kompassi ja kartta. Nenä kiinni puhelimessa liikkuminen etsintäalueella ei ole tehokasta eikä eteneminen vaivatonta. Erilaisten paikannusohjelmien hyvä puoli on se, että ne voi laittaa tallentamaan kuljettua reittiä ja tarvittaessa niiden avulla voidaan tarkistaa kartan ja kompassin avulla hahmotettu sijainti. Tallennetun reitin avulla on myös hyvä joskus tarkastella, millainen alue on käyty läpi. Näiden sovellusten avulla myös matkan mittaaminen on helpompaa kuin esimerkiksi askelparien avulla ja alueella tehdyn kuvion tarkistaminen ja hahmottaminen auttaa päättelemään sellaiset paikat, mistä on saattanut jäädä tarkistaminen epävarmaksi.

Tehtävä 7. Lataa itsellesi jokin karttasovellus puhelimeesi. Tutustu sen toimintoihin. Etsi voiko sovelluksella tallentaa kuljettua reittiä. Tee metsässä kävelylenkki. Suunnittele reitti ensin kartalle, laita sovellus tallentamaan reittiäsi ja suunnista piirtämäsi reitti kartan ja kompassin kanssa puhelimen tallentaessa kulkuasi. Lopulta vertaa reittejä. Kuljitko niin kuin kuvittelit?

Suunnistuksesta koirapartiossa

Kartturin tehtävä on seurata koirapartion etenemistä kartalla ja tietää koirakon sijainti koko ajan. Tämän lisäksi kartturin on osattava hahmottaa ja merkitä karttaan alueet, jotka koiranohjaaja kertoo koiran kulkeneen ja tarkistane

en. Tässä koiran kattavuuden arvioinnissa on tärkeää, että koiranohjaaja osaa tulkita koiraansa ja maastoa sekä ilmanvirtauksia, mutta myös se, että suunnistaja osaa peilata eli tunnistaa kohteita kauempaa, näkökontaktin avulla. Myös kommunikaatio koiranohjaajan ja kartturin välillä on tärkeää.

Kartturilla voi olla esimerkiksi seuraavanlaisia suunnistustehtäviä koirapartiossa:

  1. kulkea haluttua reittiä tai haluttuun paikkaan
  2. seurata kartalta, missä ollaan kuljettu
  3. seurata kartalta mihin koira johdattaa
  4. määrittää sijainti kartalta

Kaikissa näissä toiminnoissa tarvitaan kartan sekä maaston lukutaitoa. Halutun ennalta sovitun reitin kulkeminen voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun koiranohjaaja on tehnyt suunnitelman ja haluaa kartturin pitävän koirakon oikeassa suunnassa. Koiranohjaaja on voinut vaikka tehdä suunnitelman, jonka mukaan helppokulkuinen metsäalue käydään haravoimalla läpi siten, että koirapartio kulkee pohjois-etelä -suunnassa 50 m välein. Tällöin kartturi huolehtii, että kuljetaan oikeassa suunnassa ja sopivalla etäisyydellä edellisestä linjasta.

Toinen tyypillinen tilanne voi olla esimerkiksi se, että koira nostaa jäljen, jota partio lähtee seuraamaan. Tällöin kartturin on hyvä osata seurata kartalta missä kuljetaan ja piirtää jälki tai vähintään sen nostokohta kartalle. Myös silloin, kun koira saa ilmasta hajun, jota se lähtee innokkaasti seuraamaan, on tilanne, missä on hyvä muistaa lähtöpiste kartalta, ennen kuin ohjaaja ja kartturi ryntäävät koiran perään. Sijainnin tarkka määrittäminen ja kuvaileminen saattaa olla tarpeen silloin, kun tehdään löytö tai opastetaan esimerkiksi ambulanssia paikalle.  

Näihin kaikkiin on mahdollista käyttää myös sähköisiä apuvälineitä, jotka helpottavat sijainnin merkitsemistä, mutta hyvä kartturi osaa ja harjoittelee myös näitä suunnistuksen perustaitoja kartan ja kompassin avulla.

Kartturin perustaitoihin kuuluu esimerkiksi seuraavat taidot:

  • suunnistaminen kompassin ja erilaisten paperikarttojen avulla
  • suunnistaminen sekä pimeällä, että valoisalla
  • suunnistaminen suunnitelman mukaan
  • kuljetun reitin seuraaminen kartalta
  • kartalla olevan alueen hahmottaminen maastossa
  • sijainnin kuvailu
  • läpikäydyn alueen esittäminen sanallisesti esimerkiksi puhelimessa
  • kohdesuunnistus

MAASTOHARJOITUS: Perussuunnistusharjoituksia

  1. Kartan suuntaaminen
  2. Suunnan ottaminen kahden pisteen välille
  3. Suunnan ottaminen asteluvun mukaan
  4. Suunnassa kulkeminen
  5. Etäisyyden arvioiminen
  6. Reitin piirtäminen karttaan sitä kuljetun reitin mukaan
  7. Paikan hahmottaminen, missä ollaan nyt?
  8. Kohteeseen suunnistaminen
  9. Pimeäsuunnistaminen

Treeni-ideoita

 

1. Perussunnistusharjoitus ryhmässä

(lyhyet rastivälit, selkeät rastikohteet, ryhmäsuunnistus)

Treenin järjestäjä piirtää kartalle rasteja sopivan määrän. Rastien on hyvä olla helppoja kuten isot kivet, jyrkänteet, rakennuksen kulma, silta, joenmutka tai muu selkeä kohde kartalla. Rastivälit kuljetaan yhdessä, mutta kullekin osallistujalle annetaan vuorotellen vastuullinen suunnistusvuoro. Suunnistaja kuvailee, mitä kartalla tulee eteen rastivälin aikana ennen kulkua ja kulkemisen aikana selittää minkä maamerkkien avulla hän suunnistaa. Treenin järjestäjä tai opastaja on mukana varmistamassa ja ohjeistamassa kulkua. Rastivälien on hyvä olla lyhyitä, jotta onnistumisia tulee paljon ja suunnistusvuoroa vaihdetaan usein.

2. Haastavampi perussuunnistus ryhmässä

(pidemmät rastivälit, selkeät rastikohteet, ryhmäsuunnistus)

Haastavamman treenistä tekee se, että rastivälit on hieman pidemmät, esimerkiksi noin 300 metriä, ja maasto on tasapiirteisempää. Myös laajoilla kallioalueilla ja tasaisessa metsässä, missä ei ole paljon korkeuseroja on vaikeampaa suunnistaa. Näissä pidemmissäkin rastiväliharjoituksissa on aluksi hyvä ottaa rastikohteiksi selkeitä kohteita kartalta.

3. Parisuunnistusharjoitus

(parisuunnistus, viesti- ja kuvailuharjoitus)

Harjoituksen aikana pari liikkuu maastossa yhdessä, mutta kumpikin kuvailee rastikohteen toiselle sanoin, näyttämättä sitä kartalta. Helpommassa versiossa harjoituksesta, molemmilla on käytössä identtiset kartat, mutta harjoituksesta saa haastavamman, kun parin jäsenillä on käytössä erilainen kartta samasta alueesta. Tarkoitus on harjoitella käyttämään kuvailussa kartalla näkyvien maamerkkien nimiä, ilmansuuntia ja etäisyyksiä. 

Esimerkki 1: ”Rastikohde sijaitsee sähkölinjojen ja tien risteyksessä kartan pohjoisosassa. Tie kulkee aivan kartan pohjoisosassa itä-länsi-suunnassa.”

Esimerkki 2: ”Kartalla näkyy iso järvi, jonka nimi on Lamminjärvi. Järven koilliskulmasta lähtee polku itään. Noin 100 metrin päässä polkua pitkin itäänpäin on aivan polun vieressä iso kivi. Se on rastikohteesi.”

Kun sanallinen kuvailu on onnistunut, pari suunnistaa rastille ja vaihtaa vuoroa.

Etänä tehtävä muunnelma: Tästä harjoituksesta voi hyvin tehdä myös etänä tehtävän pelkän selitysharjoituksen, jossa kukin vuorollaan selittää kartalla näkyviä kohteita ja muut merkitsevät sen karttaansa. Lopuksi katsotaan onko kartalle merkityt kohteet samoissa kohdissa.

4. Erilaiset kartat -harjoitus

Osallistujille jaetaan samasta alueesta erilaisia karttoja. Harjoituksen aikana haetaan yhdessä samat rastikohteet ja karttoja vaihdetaan harjoituksen aikana. Järjestäjän on otettava mittakaavat huomioon, että valitut kohteet näkyvät kaikilla kartoilla.

5. Etsintäalueen läpikäyminen

Tämä harjoitus on hyvä tehdä ilman koiraa. Tavoitteena on harjoitella etsintäalueella kulkemista etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan.

Sopivan kokoinen etsintäalue (esim. 5 hehtaaria) piirretään kartalle. Helpommissa harjoituksissa alue rajautuu helppoihin maamerkkeihin, teihin, peltoihin tai ojiin ja vaikeimmissa alue on hankalammin rajattavissa maastossa. Alueelle suunnitellaan kulkureitti. Tässä harjoituksessa ei välttämättä tarvitse osata vielä miettiä hyvää etsintäsuunnitelmaa, vaan keskitytään suunnistamiseen. Eli mikä vaan sovittu kulkureitti on hyvä. Helpommaksi sitä saa, kun reitti kulkee selkeiden kohteiden kautta ja edistyneemmät voivat jo miettiä koiran käytön kannalta hyvää suunnitelmaakin.

Kun reitti on piirretty kartalle, laitetaan jokin sähköinen reitintallennus päälle, laite taskuun ja lähdetään suunnistamaan kartan, kompassin ja maastonluvun avulla. Lopuksi katsotaan vastasiko kuljettu reitti alunperin tehtyä suunnitelmaa. Treenin kesto kannattaa myös kirjoittaa ylös ja tehdä näitä harjoituksia useampikin, jolloin oppii vähän arvioimaan millainen aika missäkin maastossa alueen läpikulkemiseen menee.

Seuraavat taso harjoittelulle: Kun suunnistus alueella sujuu suunnitelman mukaan, voidaan harjoitukseen ottaa mukaan koira ja koiranohjaaja. Ja lopuksi tehdä sama oman koiran kanssa. Kun mukana on kartturi, koira ja koiranohjaaja, voidaan treeniin lisätä koiran liikkumisen seuraaminen. Myös laajempien alueiden läpikäyminen on hyvä huomioida treenejä suunnitellessa.

6. Jäljestävän koiran perässä kartturointi

Tässä harjoituksessa kartturi seuraa jo kokenutta koiranohjaajaa ja jäljestävää koiraa ja piirtää karttaan kuljetun reitin. Jos mukaan ei haluta ottaa koiraa, voi toki harjoituksen tehdä niin, että toinen osallistuja kulkee metsässä esimerkiksi kilometrin mittaisen reitin ja perässä tuleva hahmottelee kuljettua reittiä karttaa. Lopuksi voidaan taas tarkistaa kuljetun reitin ja karttaan tehtyjen merkintöjen vastaavuus piirturiin tallennetun reitin avulla.

7. Taajamassa kartturointi

Taajamassa kartturointi on hyvin erilaista kuin maastossa kartturointi. Tähän on hyvä järjestää myös ihan omat harjoitukset. Taajamassa paikan määrittäminen on helpompaa siellä olevien selkeiden kohteiden avulla, mutta mahdollisia piilokohteita on hyvin paljon. Liikkuminen on rajoitettua ja alueita joutuu kiertämään eikä eteneminen ole suoraviivaista. Harjoittelevan kartturin on hyvä osallistua myös sellaiseen harjoitukseen, jossa jo kokeneempi koiranohjaaja harjoittelee koiran kanssa etsimistä ja alueen läpikäymistä taajamassa.

8. Rakennuksessa kartturointi

Mikäli vaan on mahdollisuus päästä harjoittelemaan rakennuksissa kartturoimista, kannattaa sekin mahdollisuus käyttää hyväksi. Rakennusetsintään on omat ohjeensa ja haasteensa, joihin ei paneuduta tässä. Kartturin harjoituksena rakennuksessa suunnistamisessa on kaksi eri tasoista tilannetta riippuen siitä, onko etsittävästä rakennuksesta olemassa pohjapiirrosta.

Jos pohjapiirros on olemassa, on rakennuksen eri huoneiden ja tasojen hahmottaminen helpompaa. Myös käytyjen alueiden merkitseminen onnistuu hyvin. Pohjapiirroksissa on usein paljon informaatiota, minkä takia kartan lukeminen saattaa olla haastavaa. Myös rakennuksen sisällä olevia esineitä ja muita esteitä, jotka haittaavat kulkua, ei näy kartassa.

Ilman pohjapiirrosta olevan rakennuksen läpikäyminen on erityisen haastavaa kartturille. Silloin mukana pitäisi olla muistiinpanovälineet ja rakennuksen pohjapiirros pitää pystyä edes auttavasti hahmottamaan paperille. Rakennuksen muodon hahmottaminen alussa on tärkeää. Sen voi tehdä joko ulkoapäin tai taajamakartasta, jossa rakennus on näkyvissä. Huomioi myös rakennuksen eri kerrokset ja tasot.

Viestintä

Viestinnällä tässä yhteydessä tarkoitetaan koko etsinnän aikana tapahtuvaa viestintää ja kommunikaatiota eri toimijoiden välillä. Kartturilla on vastuullinen tehtävä toimia koirapartion viestintälinkkinä etsintäjohtoon. Tämän lisäksi kartturin ja koiranohjaajan väliseen kommunikaatioon on hyvä keskittyä. Viestinnässä on ammattimainen ote tärkeää väärinkäsitysten ja vakavien virheiden välttämiseksi, joten siihen on syytä paneutua. Viestinnän suhteen ei riitä pelkkä teoria, vaan sitä on harjoiteltava, jotta siihen saa rutiinia ja siitä tulee vaivatonta ja toimivaa.

Yleisesti viestintään käytetään kunkin etsintään osallistuvan henkilökohtaista puhelinta, mutta joskus voi olla mahdollista, että johdosta annetaan etsijöille käyttöön radiopuhelimet. Tämän vuoksi on hyvä myös tutustua radiopuhelinviestinnässä käytettävään puheprotokollaan. Yleisesti viestinnän on oltava täsmällistä ja tiivistettyä, kuitenkin niin, että tilanteen kannalta olennaiset asiat tulevat selväksi. Hyvä on myös varmistaa, että viesti on tullut perille ja viestitty asia on ymmärretty.

Viestintä radiopuhelimella

Vapepalla on tarjolla viestinnän peruskursseja sekä jatkokoulutusta. Näillä kursseilla keskitytään radioviestinnässä käytettävään sanastoon, radiokaluston käsittelyyn sekä parustason radioliikenteen hoitamiseen.

Radiopuhelinten käyttö ei ole enää niin yleistä, kuin omien puhelinten käyttö viestintään etsinnän aikana, mutaa jokaisen hälytysryhmän kartturin on kuitenkin hyvä osata perustaidot radiopuhelinviestinnästä vaikkei kurssi olekaan pakollinen.

Perusideat radiopuhelimen käytössä:

  • Tunne radiosi. Jos saat johtopaikalta käyttöösi radion, jonka toimintaa et ennestään tunne, pyydä lyhyt käyttökoulutus.
  • Kuuntele viestejä. Kuuntele radiopuhelimen liikennettä ja noudata yleisiä radioliikenneohjeita. Varmista, että tiedät mikä on oma kutsusi ja mikä on johtopaikan kutsu. Nämä on hyvä kirjoittaa ylös ennen johtopaikalta poistumista.
  • Huomioi radioliikennevuorot. Samalla kanavalla liikennöi useampi toimija esimerkiksi kaikki etsintään osallistuvat koirakot ja muut partiot. Älä keskeytä, vaan odota omaa vuoroa.
  • Johto – koira 1. Käytä sinulle annettuja kutsuja, älä muuta niitä.
  • Selkeää ja lyhyttä viestintää. Puhu asiaa ja lyhyesti. Jaa pitkä sanoma osiin ja jaksota se. Toista saamasi ohje.
  • Hätäliikenne. Hätäliikenne on aina etusijalla.

Lyhennetty puheohje:

  • Johto – Koira 1. Tässä kutsussa koirakko kutsuu johtoapaikkaa. Liikenteen alkaessa sanotaan, ketä kutsutaan ja kuka kutsuu.
  • Lähetyksen loppuessa liikennevuoro vaihtuu. Jää kuuntelemaan ja odottamaan vastausta.
  • Johto – Koira 1. Tässä vastataan johtopaikan kutsuun. Ensi kertaa vastattaessa sanotaan kenelle vastataan ja kuka vastaa. Huom. järjestys ei muutu.
  • Johto. Koira 1 aloittaa etsinnän. Saman liikenneparin jatkaessa viestitystä sanotaan joka liikennevuoron alussa vain ketä ”puhutellaan”
  • Koira 1. Myönteinen vastaus ja liikenteen lopettaminen hoituu sanomalla vain oma kutsu.
  • Koira 1. Liikenteen aloittanut lopettaa liikenteen.

Tehtävä 8. Pariharjoitus. Valitkaa kumpi on johto ja kumpi koira 1. Harjoittele viestimistä johtoon seuraavien tilanteiden avulla:

  1. Ota johtoon yhteyskokeilu.
  2. Ilmoita, että aloitatte etsinnän alueellanne.
  3. Ilmoita johtoon, että alueesta on etsitty puolet ja kerro miten aiotte alueella jatkaa.
  4. Ilmoita sijaintisi johtoon.
  5. Ilmoita, että olette tarkistaneet alueenne ja odotatte lisäohjeita. Johto voi pyytää odottamaan ja antaa hetken päästä uuden alueen.
  6. Koirakko ilmoittaa johtoon lopettavansa etsinnän kesken.
  7. Johto ilmoittaa etsinnän loppuneen ja kutsuu kaikki koirakot johtopaikalle. Koirakko vastaa yleisen kutsun vastaanotetuksi.

LINKKI: Tehtävä 8 Vastaus

Hälytysviesti

Etsinnän tullessa ajankohtaiseksi kartturi saa siitä tiedon yleensä OHTO-hälytysjärjestelmän kautta. OHTO on tekstiviestijärjestelmä, jonka avulla voidaan lähettää henkilökohtainen hälytys hälytysryhmän jäsenelle. OHTO:lla voidaan myös lähettää tehtävänaikaista informaatiota suoraan jokaiselle hälytysryhmän jäsenelle tai etsintään osallistujalle. Hälytysviestin lisäksi johto voi esimerkiksi ilmoittaa etsinnän päättymisestä OHTO:n välityksellä.

Viesti on yleensä standardimuotoinen, jossa kerrotaan vaihtuva operaationumero, kerrotaan tehtävätyyppi sekä paikkakunta ja kuittausohje.

Esimerkiksi: Operaatio 1173/Etsintä/Espoo, Kivenlahti/Välittömästi. Kuittaus: 1173 ok/ei/pm hh.mm

Mikäli hälytettävä pääsee osallistumaan etsintään heti, hän kuittaa 1173 OK. Jos etsintään ei ole mahdollista lähteä, on kuitattava 1173 EI. Siinä tapauksessa, että hälytettävä pääsee lähtemään esimerkiksi parin tunnin päästä, on kuitattava 1173 PM 12:30. PM-merkinnän perään siis ilmoitetaan arvioitu aika, jolloin etsijä on johtopaikalla käytettävissä.

OHTO-hälytyksen lisäksi useimmissa yhdistyksissä on käytössä oma kuittausjärjestelmä hälytysryhmän kesken esimerkiksi whatsapp- sovelluksella.

Kun hälytettävä on kuitannut osallistuvansa etsintään, hän saa vastauskuittauksen, jossa kerrotaan yleensä tarkempia ohjeita johtopaikalle saapumiseen, etsittävän tuntomerkkejä sekä johtopaikan puhelinnumero.

Esimerkiksi: Saavut 11:00 Kivenlahdentie 6, Espoo. Vapepajohtajana toimii Teppo Johtaja, 040 123 4567.

Viesti sisältää yleensä myös joitain yleisiä tuntomerkkejä kadonneesta. Nämä on hyvä lukea ja pitää mielessä jo lähestyttäessä johtopaikkaa siltä varalta, että kadonneen löytää jo matkalla.

LINKKI: OHTO – Vapaaehtoisten valtakunnallinen hälytysjärjestelmä

Viestintä etsinnässä

Etsinnän alussa on aina varmistuttava, että viestintä johtoon toimii. Jos etsinnässä on käytössä VHF-puhelimet, on niihin pyydettävä lyhyt käyttökoulutus ja otettava yhteyskokeilu ennen johtopaikalta poistumista. Ennen poistumista on myös varmistettava, että johtopaikan puhelinnumero ja osoite on selvillä ja tallennettu joko puhelimeen tai kirjoitettu muistiinpanoihin ylös.

Koirakon aloittaessa etsinnän, kartturi ilmoittaa etsinnän alkaneen ja voi lyhyesti kertoa etsintäsuunnitelman. Etsinnän edetessä on hyvä myös ilmoittaa esimerkiksi, kun kolmasosa tai puolet alueesta on käyty läpi. Etsinnän lopuksi kartturi ilmoittaa, että etsijöille annettu alue on tarkistettu. Samalla voidaan tehdä lyhyt yhteenveto havainnoista ja ilmoittaa onko koirakko valmiina jatkamaan etsintää.

Etsinnän aikana kartturi on myös johtoon yhteydessä kaikissa erilaisissa johdon päätöksiä vaativissa tilanteissa, joita on esimerkiksi

  • lupa siirtyä etsintäalueen ulkopuolelle esimerkiksi jäljen jatkuessa alueelta ulos
  • lupa mennä rakennukseen, pihaan
  • mahdolliset esinelöydöt
  • ilmoitus koiran selkeästä reagoinnista tai havaituista jäljistä
  • muut yllättävät tai epäselvät asiat

Pääsääntö on, että ihmisiä koskevia asioita ei ilmoiteta yleisellä kanavalla, vaan niistä AINA soitetaan puhelimella suoraan johtoon.

Hätäilmoitus

Etsityn kohtaaminen saattaa joskus päätyä tilanteeseen, jossa löydetty tarvitsee hätäkeskusapua. Puhelimeen on hyvä ladata 112-sovellus. Kun soitat sovelluksella, hätäkeskus pystyy paikantamaan sijaintisi suoraan. Mikäli et käytä yhteydenottoon 112-sovellusta, muista heti kertoa missä olet, ja miten löydetty voi. Puhelimesta kannattaa laittaa kaiutin päälle, jolloin sinulla on kädet vapaana toimintaa varten. Noudata saamiasi ohjeita, vastaa kysymyksiin selvästi ja suoraan ja sulje puhelin vasta, kun saat siihen luvan. Soita hätäkeskukseen heti uudelleen, jos tilanne muuttuu.

Hätäkeskukseen soiton jälkeen, muista ottaa yhteyttä myös johtoon ja kertoa tilanteesta. Näissä tapauksissa ei käytetä radiopuhelinta, vaan soitetaan johdon puhelinnumeroon.

LINKKI: SPR-hätäilmoituksen tekeminen

LINKKI: Hätäkeskuslaitos – 112 Suomi -mobiilisovellus turvanasi

Kohtaaminen

Johtopaikalla

Ensimmäinen paikallaolija alkaa täyttämään ryhmän ilmoittaumiskorttia.

Lomakkeeseen kirjoitetaan Ryhmän/järjestön/osaston nimi – kohtaan oman yhdistyksen nimi sekä hälytystapahtumaan liittyvät tiedot. Numeroiduille riville kirjoitetaan kaikki oman yhdistyksen paikalle tulleet henkilöt. Ensimmäiselle riville laitetaan ryhmänjohtaja. Tämä on niin sanottu etsintäkohtainen ryhmänjohtaja, jonka ei siis tarvitse olla yhdistyksen hälytysryhmän ryhmänjohtaja. Kuitenkin olisi suotavaa, että tämä henkilö olisi suorittanut Ryhmänjohtaja-kurssin.

Alla olevasta linkistä sinun on mahdollista tulostaa ilmoittautumiskortti valmiiksi. Näitä kannattaa pitää autossa valmiina.

LINKKI: VAPEPAN ILMOITTAUTUMISKORTTI

Kun kaikki suunnilleen samaan aikaan paikalle ehtineet ovat paikalla, RJ ilmoittautuu johdossa toimivalle sihteerille ja antaa täytetyn lomakkeen johdon käyttöön.

Johtopaikalle tulleet etsijät odottelevat heille osoitetussa paikassa, kunnes johdon henkilökunta osoittaa heille tehtävän ja tehtäväalueen. Usein etsijät saavat myös kartan käyttöönsä, jossa on etsintäpartion etsintäalue merkittynä. Tässä kohtaa on hyvä tapa kirjoittaa esimerkiksi kartan kääntöpuolelle johtopaikan osoite ylös.

Muista myös ottaa ylös johdon puhelinnumero ja kysy heti epäselvät asiat ja tarkennukset alueestasi ja tehtävästä.

Joskus johtopaikalla on myös mukana viestintäryhmä, joka antaa etsijöiden käyttöön viestintäkalustoa eli radiopuhelimen. Muista kysyä tässä vaiheessa myös etsinnässä käytössä olevat viestintäohjeet sekä lyhyt käyttöopastus.

Ennen johtopaikalta poistumista on hyvä myös tehdä yhteyskokeilu, jolla varmistetaan, että viestintäkalusto on kunnossa ja sitä osataan käyttää.

Etsittävän kohtaaminen

Kadonneen henkilön löytymisen osuminen omalle kohdalle on aika harvinaista. Siihen on kuitenkin valmistauduttava ja se on etsintämme päätarkoitus. Erilaisten henkilöiden kohtaamista on hyvä harjoitella. Kohtaamisessa on hyvä huomioida kohtaliaisuus ja varovaisuus.

Kohtaaminen on hyvä aloittaa esittäytymisellä. Kerro selkeällä äänellä kuuluvasti kuka olet ja miksi olet siellä.

Esimerkiksi näin:

”Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta Sami Suominen Hei! Onko sinulla kaikki hyvin? Tarvitsetko apua?”

Yritä ensin selvittää ja rauhoittaa tilanne. Kartoita ensiavun tarve ja suorita hätäensiapu ja muut kiireelliset toimenpiteet. Tähän voi liittyä esimerkiksi löydetyn lämmittäminen lämpöpeitteen avulla.

Kartturin viestintäharjoituksia

Harjoittele seuraavia tilanteita yhdessä tai yksin ensin simuloidusti ja sen jälkeen käytännössä esimerkiksi hälytystreeneissä.

Tehtävä 9. Miten tekisit seuraavat ilmoitukset?

  1. Hätäkeskusilmoitus löydettyäsi tajuttoman etsittävän henkilön
  2. Löydöstä ilmoittaminen johtoon
  3. Etsinnän raportoiminen maastosta palatessa

Alta voit katsoa yhden esimerkin mahdollisista toteutustavoista.

LINKKI: Tehtävä 9. vastaus.

Ensiapu

Kartturin taitoihin kuuluu ehdottomasti osata antaa ensiapua. Tämä ei kuitenkaan ole ensiapukurssi, vaan kartturin on hyvä käydä ensiapukurssi erikseen tai harjoitella näitä taitoja omassa hälyryhmässä ja hälytystreeneissä. Tässä materiaalissa käydään lyhyesti läpi tyypilliset ensiaputilanteet löydetyn kohtaamisessa. Alla on linkki Suomen Punaisen Ristin nettisivuille, joissa on ensiapuohjeita moniin erilaisiin tilanteisiin. Elvytysohjeet ja muut ensiapuohjeet päivittyvät tilanteiden ja tutkimustiedon muuttuessa, joten on hyvä pitää ensiaputaitojaan yllä ja päivittää osaamistaan aika ajoin.

LINKKI: SPR-ensiapuohjeet

TOIMI RAUHASSA! Sinulla ei ole kiirettä.

Tajuttoman aikuisen ensiapu

  1. Kun löydät henkilön tarkista ensin, onko hän tajuton.

Reagoiko puheeseen?  Ravisteluun? Kosketukseen?

  1. Mikäli henkilö ei ole heräteltävissä, soita 112.

Jos sinulla on 112-sovellus, käytä sitä. Tällöin hätäkeskus saa heti sijaintisi selville eikä aikaa mene sen selittämiseen. Jos soitat puhelimella, laita puhelimen kaiutin päälle.

  1. Aseta henkilö selälleen ja selvitä hengittääkö hän itse.

Katso rintakehän liikettä ja tunnustele hengitystä kämmenselällä.

  1. Jos autettava hengittää itse, aseta hänet kylkiasentoon, mutta jos hän ei hengitä itse on aloitettava paineluelvytys.

LINKKI: SPR-Tajuttoman ensiapu

LINKKI: SPR-elvytys

Hypotermia

Hypotermiapotilaan liikuttelua pitäisi yrittää välttää. Kuitenkin potilaan lämmittäminen tai siirtäminen sellaiseen paikkaan, missä häntä voidaan lämmittää ja valvoa sydämen toimintaa on suotavaa. Jos potilas on pakko siirtää, on kuljetus suoritettava makuuasennossa, jotta raajoista ei lähtisi liikkeelle kylmää verta.

  1. Tarkista onko potilas tajuissaan. Jos ei, toimi, kuten tajuttoman ensiaputilanteissa toimitaan.
  2. Poista potilaalta märät vaatteet ja kääri autettava huopaan. Jos käytössä on lämpöpakkaus, voi sen asettaa tajuissaan olevan potilaan rintakehälle.
  3. Soita 112 ja ohjeista apua paikalle.

LINKKI: Elvytys, Käypä hoito, Duodecim.

EA-harjoituksia

Ensiapua on hyvä harjoitella useasti, että siitä tulee rutiinia. Rutiinin turvin selviää oikeasta tilanteestakin, vaikka tilanne saattaisi tuntua haastavalta. Pelastuskoiratreeneihin ja varsinkin hälytystreeneihin kannattaa ottaa aina mukaan löydetyn kohtaamiseen jokin ensiaputehtävä. Aluksi sellaisen tilanteen esittäminen ja siinä toimiminen saattaa tuntua hassulta, mutta harjoitusten lisääntyessä näistä simuloiduista ensiaputilanteista tulee tuttuja. Hälytreeneissä voidaan vaikka etukäteen sopia, minkälaisesta ensiaputilanteesta on kyse, jolloin osallistujien on mahdollista opetella asioita ensin itsekseen. Lukea ja kerrata, miten tilanteessa olisi toimittava ja harjoituksessa sitten testata oppimaansa käytännössä. Eri tilanteisiin ensiapuohjeita löytää esimerkiksi SPR:n ensiapuohjeista.

LINKKI: Ensiapuohjeet, SPR

Etsintään kuulumattomien kohtaaminen

Etsintäalueella saattaa liikkua etsintään kuulumattomia ihmisiä. He ovat usein kiinnostuneita nähdessään etsintäpartion kirkkaanvärisine liiveineen. Ulkopuolisille ihmisille on hyvä selittää lyhyesti mistä on kyse, kertomatta kuitenkaan sellaisia tietoja, mitä salassapitovelvollisuuden mukaan ei saa kertoa. Tämä on hyvä selvittää jo etukäteen johtopaikalla. Poliisi saattaa antaa etsijöille sellaista tietoa etsittävästä, jota ei saa jakaa ulkopuolisille.

”Olemme vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta ja suoritamme etsintää.” – on esimerkiksi ihan riittävä tieto.

Joskus Poliisi on nimenomaan sanonut, että vastaantulevia ihmisiä on haastateltava ja kysyttävä heidän mahdollisia havaintoja etsitystä henkilöstä. Tällöin on myös hyvä tarkistaa Poliisilta, onko esimerkiksi kuvan näyttäminen sallittua tai nimen mainitseminen. Vai onko ainoastaan kuvailtava henkilöä esimerkiksi vaatteiden ja ulkonäön perusteella.

Tässä osiossa sanotaan, että olisi hyvä harjoitella suunnistamista ja kartturina toimimista ensin hälytreeneissä jonkun toisen perässä ennen kartturikokeeseen osallistumista.

Maastoharjoitus: Hälytreenit

Monissa yhdistyksissä järjestetään niin sanottuja hälytystreenejä, joissa simuloidaan oikeita etsintätehtäviä. Harjoituksissa yleensä sovitaan eri rooleja, kuten etsinnässäkin on. Näitä voi olla esimerkiksi:

  • etsinnän johto
  • sihteeri
  • hälytyskeskus
  • koiranohjaajat
  • kartturit
  • maalihenkilöt

Hälytystreenien järjestäjät kannattaa yhdistyksessä sopia hyvissä ajoin, jotta järjestäjällä on aikaa suunnitella alueita, kysyä maalihenkilöitä mukaan ja sekä lupaa alueiden käyttöön. Hälytreeneistä on myös hyvä informoida paikallista poliisia sovittujen ohjeiden mukaisesti.

Etsinnän johto voi olla osa järjestäjätiimiä tai toimia myös sokkona, jolloin järjestäjän on mahdollista ”syöttää” sopivasti informaatiota, jotta treeni on järkevä ja harjoittaa haluttuja asioita. Hälytyskeskuksena toimivan henkilön ei ole pakko olla paikalla, vaan esimerkiksi kotoa voi hyvin osallistua ja toimia hälytyskeskuksena.

Nämä hälytystreenit ovat tärkeitä harjoituksia, joissa kartturikin voi harjoitella suunnistusta koirapartiossa, viestintää ja ensiapua teorian tueksi. Harjoituksen suunnittelijan on hyvä päättää, mikä on treenin teema ja mitä asioita tässä nimenomaisessa harjoituksessa on tarkoitus harjoitella.

Kartturikoe

Kartturikoe on järjestetty harjoitus, jossa voidaan testata kartturitehtävien eri osa-alueiden hallitsemista. Tämän läpäisemistä voidaan pitää esimerkiksi yhtenä kriteerinä hälytysryhmään hyväksymiselle. Joissain yhdistyksissä kartturikoe järjestetään joka vuosi ja hälytysryhmän jäsenet suorittavan sen taidontarkistuksena vuosittain tai joka toinen vuosi.

Kartturikokeen on tarkoitus testata kartturin suunnistustaitoja suhteellisen vaativissa olosuhteissa, joten ohjeistus on, että koe suoritetaan pimeäsuunnistuksena. Apuna on tarkoitus käyttää karttaa ja kompassia ja suoritus tehdään itsenäisesti. Kokeessa on rastipisteitä, joille suunnistetaan ja niillä olevat tehtävät suoritetaan ohjeistuksen mukaisesti. Mukaan kokeeseen olisi hyvä saada myös viestintä harjoituksia ja ainakin yksi ensiapurasti, jolla on oikea maalihenki. Myös hätäkeskukseen soittaminen ja avun paikalle ohjeistaminen on hyvä testata kokeessa.

Kartturikokeen suorittamiseen tarvittavat välineet ja varusteet

Kokeeseen osallistujalla pitää olla mukanaan normaali etsintävarustus. Tämä tarkoittaa siis vähintään kompassia, muistiinpanovälineitä, ensiaputarvikkeita, otsalampun ja puhelimen. Harjoituksen alkaessa ohjeistetaan, miten johtoon saadaan yhteys ja mikä on ”hälytyskeskuksen” puhelinnumero. Alussa sovitaan myös, miten suunnistus on tarkoitus hoitaa ja onko sähköisiä apuvälineitä käytettävissä vai ei. Jokaisella pitää olla mukana myös täyteen ladattu puhelin, jolla on mahdollista saada apua, mikäli osallistuja sellaista oikeasti tarvitsee.

Kartturikokeen rakenne

Hyvä suunnistusradan pituus on noin 3 km. Matka lasketaan rastilta rastille. Suunnistettaessa pituutta tulee enemmän. Rasteja on hyvä olla noin 400 – 500 m välein. Aikaa jää suunnistuksen lisäksi myös tehtävien suorittamiselle rasteilla. Koe on tarkoitus suorittaa pimeässä ja jokainen osallistuja suorittaa radan itsenäisesti. Apuna ei ole tarkoitus käyttää sähköisiä paikannusvälineitä, vaan ainoastaan kompassi ja kartta ovat sallittuja välineitä.

Radalla ei ole tarkoitus edetä kiirettä pitäen tai edes juosten. Kuitenkin tietty etenemisnopeus edellytetään, jotta voidaan todeta suunnistus riittävän varmaksi.

Ehdotuksia rastitehtäviksi

  1. Alkupaikan sijainnin määrittäminen

Kartturille annetaan alussa kartta, jossa näkyy lähtöpaikka (sen hetkinen sijainti) ja kartturia pyydetään merkitsemään karttaan missä sillä hetkellä ollaan.

  1. ”Koiranohjaajan seuraaminen”

Kartturi kulkee ”koiranohjaajan” perässä ja piirtää koko ajan kuljettua reittiä karttaan. ”Koiranohjaaja” ei saa kulkea liian nopeasti ja kartturi saa välillä pyytää pieneksi hetkeksi pysähtymään, jotta suunnistus on varmaa. Reitin on hyvä mennä joissain kohdin selkeiden maastonmerkkien kautta/ohi. Tämän voi hyvin tehdä ihan alussa, jossa kaikki kokeen suorittavat kartturit voivat kulkea yhdessä. Kuitenkin tämäkin on yksilötehtävä.

  1. Maaston havainnointi

Osallistujat kuljetetaan paikkaan X, jossa anentaan kartta ja pyydetään etsimään paikka kartalta.

  1. Etsintäalueen piirtäminen

Kartturi piirtää omaan karttaansa etsintäalueen annettujen ohjeiden mukaan. Ohjeet voidaan kertoa kaikille samaan aikaan aloituksessa tai vuorotellen esimerkiksi radiopuhelimella. Tällä tehtävällä saadaan kartturit lähtemään tietyn väliajoin, jotta suoritus on mahdollista tehdä itsenäisesti.

  1. Paikan kuvailu radiopuhelimella

Yhdellä rastilla voi olla radiopuhelin, jolla on otettava johtoon yhteys. Kun kartturi kertoo rastin numeron, pyytää johto selittämään kartan avulla tarkasti missä rasti sijaitsee. Kun asia on tullut johtoon selväksi, voi kartturi jatkaa matkaansa.

Tehtävässä testataan sekä viestintäprotokollaa että sijainnin kuvailua. Kartturin on pystyttävä kuvailemaan sijainti niin tarkasti, että johdossa ymmärretään juuri oikea täsmällinen paikka. kartturin on myös tiedettävä täsmälleen missä sillä hetkellä on. Rasti kannattaa laittaa selkeään kohtaan, jossa on tunnistettavia maamerkkejä.

  1. Hetkellinen sijainti ja ohjeet seuraavalle rastille

Tietyssä kohdassa tai tietyn ajan täyttyessä, johto soittaa kartturille ja pyytää ilmoittamaan tarkan sijainnin. Tämä harjoitus testaa sitä, että onko kartturi koko ajan kartalla, vaikka sitä kysytään yllättäen. Kartturin sijainnin saatuaan johto antaa suunnan ja matkan viimeiselle rastille. Näiden avulla kartturi suunnistaa viimeiselle/seuraavalle rastille.

  1. Etäisyyden arviointi

Rastitehtävä, jossa on arvioitava etäisyys esimerkiksi lähimmälle tielle, johon ambulanssin on tarkoitus tulla.

  1. Ensiapurasti

Kartturi lähestyy uhria, suorittaa voinnin toteamisen ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla.

Rastilla voi esimerkiksi lukea seuraava ohjeistus:

Olet etsinnässä koirakon mukana. Koira on ilmaissut henkilön 20 metrin päässä kumpareen takana. Mene löydetyn luokse ja toimi asiaankuuluvasti. Koiranohjaajasta ei ole sinulle juuri nyt apua. Mikäli tarvitset hätäkeskuksen apua, soita XXX-XXXXXXX. Tähän tehtävään tarvitaan henkilö, joka toimii hätäkeskuksena ja osaa ottaa rastilta tulevan puhelun vastaan.

Suoritukset arvioidaan testin jälkeen sen mukaan, onko taso riittävä hälytyksiin. 

Suoritusjärjestys

Tehtävät 1 ja 2 suoritetaan ihan alussa ja samaan aikaan. Ne on tarkoitus suorittaa yksin ei keskustellen muiden kanssa. Muiden rastien suoritusjärjestys voi olla jokaiselle kartturille eri. Tällä pyritään minimoimaan toisen kartturin seuraaminen.

Lisärasteja

Väliin on hyvä keksiä pienempiä reittitarkistusrasteja, joilla voi olla vaikka ainoastaan kirjainyhdistelmä, joka on kirjoitettava paperille ylös. Rasteilla voi myös olla muita kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi ensiapuun, vapepaan tai oman yhdistyksen toimintaan. Materiaalissa on myös valmiita rastilappuja, joita yhdistys voi muokata omalle yhdistykselle sopivaksi.

Vinkkejä kartturitreeniteemoiksi:

  • GPS:n tehokas käyttö
  • Eri karttatyypit
  • Kartturointi rakennusetsinnöissä
  • Suunnistus pimeässä ja valoisassa
  • Ensiapu, joka suoritetaan yhteistyössä esimerkiksi paikallisen SPR:n kanssa
  • Suunnistaminen koiran kanssa
  • Autettavan ja yleisön kohtaaminen

Linkkejä:

Vapepan hälytystoimintaohje

Ilmoittautumiskortti

Ajoselvitys

Koontimatkalasku

 
 
 
Vieritä ylös