Lumietsintä – koulutusmateriaali
Koulutuksen tavoite
Tavoitteena on antaa pelastuskoiraohjaajille perustietoa seuraavista asioista:
- Erilaiset lumietsinnät
- Lumietsinnän erityispiirteet
- Lumesta etsiminen – mitä huomioida koulutuksessa?
- ’Kylmäensiapu’
- Lumivyörytietouteen liittyen ohjaus FINLAV:n kursseille.
Käytettävät termit ja nimitykset
- Lumisesta maastosta etsintä: henkilöetsintäalue ei sisällä lumivyöryä, mutta lumi asettaa omat haasteensa etsinnälle.
- Sortumat ja pudonneet lumimassat: henkilöetsintää, jossa kadonnut ei ole ollut lumivyöryssä vaan on hautautunut lumen alle muulla tavoin.
- Lumivyörypelastaminen: etsintä tapahtuu lumivyörystä ja kyseessä on poikkeuksellisen haastava pelastustehtävä.
- Sondi: lumivyöryetsinnässä käytettävä pitkä väline, jolla etsitään kadonnutta henkilöä lävistämällä ja tunnustelemalla lumipeitettä
- Piippari: lumivyörylähetin, jonka avulla voi tulla löydetyksi lumivyörystä ja jonka avulla lumivyörypelastajat suorittavat etsintää.
- FINLAV: Suomen lumivyörykoulutus
Lumi elementtinä ja lumietsintä Suomessa
Vuosittainen lumitilanne vaihtelee vahvasti eri puolilla Suomea. Kuitenkin suurimmassa osassa Suomea se on elementti joka vuosittain on otettava huomioon kadonneen henkilön etsinnöissä. Pisimmillään pelastuskoirat toimivat yli puolet vuodesta lumisissa olosuhteissa. Lumi- ja talvietsintään liittyy aina vahvasti hypotermian vaara, joka asettaa vaatimukset nopealle toiminnalle.
Talvi-/lumietsinnät Suomessa voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan
- Lumisesta maastosta etsintä
- Sortumat ja pudonneet lumimassat
- Lumivyöryt
Koulutusmateriaalissa esitellään seuraavaksi lyhyesti nämä kolme luokkaa.
1. Lumisesta maastosta etsintä
Etsiminen talvella perustuu samoihin periaatteisiin kuin etsiminen yleensäkin. Luminen maasto muuttaa osittain etsintää:
- Reiteiltä poistuneet retkeilijät (merkityt reitit)
- Alueella on jälkiä/liikettä, jolloin näköhavaintoihin perustuvaa poissulkemista ei voi tehdä. Reittietsintä (ilmavainuisesti), erilaisia kulkuvälineitä hyödyntäen nopeuttaa alueiden tarkastamista ja pidentää koiran käyttöaikaa (esim. moottorikelkan reen kyydissä ilmavainulla etsintä).
- Liikkuminen lumisissa olosuhteissa
- Kulku- ym. välineet: ohjaajan on pystyttävä liikkumaan sujuvasti lumessa erilaisten apuvälineiden kanssa (sukset, lumikengät, moottorikelkka, mönkijä) ja koiran totuttaminen ohjaajan erilaisiin liikkumisvälineisiin.
- Turvallisuus: on esimerkiksi tiedettävä missä voi kulkea ja tunnistettava alueet mihin ei ole turvallista mennä.
- Koiran varusteet: koiran ominaisuudet, lumi- ja keliolosuhteet; tarvitaanko esim. tassusuojia, vaatetusta lumelta/kylmältä/tuulelta suojaamiseksi.
- Lumen vaikutus koiran liikkumiseen: koiran ominaisuudet, lumi- ja keliolosuhteet vaikuttavat koiran liikkumiseen maastossa. Koiran totuttaminen/opettaminen erilaisiin kuljetusvälineisiin lumessa liikkumisen helpottamiseksi.
- Lumipeitteen hyödyntäminen etsinnässä
- Maastossa olevaa lumipeitettä voi hyödyntää etsinnässä (näköhavainto); katoamisen jälkeen ei ole satanut lunta ja lumipeite on koskematon eli voidaan sulkea alueita pois etsinnästä.
2. Sortumat ja pudonneet lumimassat
Erilaisten lumirakennelmien sortumat ja katoilta tippuvat lumimassat aiheuttavat vaaratilanteita ihmisille. Uhka lumeen hautautumiselle liittyy henkilöetsinnän jokaiselle osa-alueelle. Tämä karkean luokittelun toinen luokka sisältää tilanteet, joissa ihminen on kadoksissa lumisissa olosuhteissa lumen alle hautautuneena lukuun ottamatta lumivyöryjä. On tärkeää kouluttaa koiralle miten toimia, jos etsittävä onkin lumen alla.
Lumi on tiiviiksi pakkautunutta, joko rakentamisen tai putoamisen seurauksena – haju kulkeutuu hitaammin lumikerroksen läpi kuin
sataneessa lumessa.
- Lumilinnat ja -kasat, huomioi myös ojat:
- Lumirakennelmat voivat sortua; hautautuminen lumeen, tukehtuminen mahdollista.
- Kulkuväylien auraus: aurattu lumi on samalla lailla pakkaantunutta kuin muutenkin kasattu lumi. Aurattujen väylien varteen ’tuupertunut’ voi peittyä lumeen aurauksen seurauksena.
- Katolta pudonneet lumimassat:
- Lumimassa on paikallinen.
- Lumi on pakkautunutta ja mukana on usein myös jäätä. Pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa.
3. Lumivyöryt
Lumivyöryjä syntyy sekä luonnostaan että ihmisten aiheuttamana. Normaaliolosuhteissa laattavyöryjä esiintyy 25-55 -asteisissa rinteissä. Sitä jyrkemmissäkin rinteissä voi vyöryä, mutta se on harvinaisempaa, sillä niissä lunta valuu hiljalleen alas, mikä vähentää laattavyöryjen syntymistä. Iso osa vyöryistä tapahtuu 30-45 asteen välillä. 38 astetta on tilastollinen huippu. Suomessa esiintyy lumivyöryjä vain Pohjois-Suomessa ja sielläkin pääosin vain muutamilla tunturialueilla. Pienille lumivyöryille otollisia olosuhteita voi kuitenkin löytyä ympäri Suomen esimerkiksi sora-/hiekkamontuilta, joissa rinteen kaltevuuskulma on vyörylle usein otollinen.
Tarkemmin tietoa lumivyöryistä, niihin varautumisesta sekä etsimisestä lumivyöryalueella löytyy materiaalin lopusta. Lumivyöryosio on suunnattu erityisesti potentiaalisella vyöryalueella toimiville henkilöille.
Koirakon kouluttaminen lumisiin olosuhteisiin
Lumipeite muuttaa hajumaailmaa erilaiseksi ja asettaa haasteita maastossa kulkemiselle sään ja vuodenajan mukaan. Parhaimmillaan se voi myös nopeuttaa etsintää.
1. Lumisesta maastosta etsintä koirakon näkökulmasta
A. Reittietsintä moottoriajoneuvon kyydistä
Alkukoulutus:
- Koiran maalimiesmotivaation rakentaminen ja vahvistaminen
- Koiran totuttaminen eri kulkuvälineisiin: moottorikelkka, mönkijä
- Etsinnän mukaan tuominen
Koiran maalimiesmotivaation rakentaminen ja vahvistaminen:
- Korkea motivaatio löytää maalihenkilö auttaa koiraa sietämään erilaisia häiriöitä.
- Harjoittelussa pystytään etenemään nopeasti.
Totuttaminen kulkuvälineisiin:
- Aluksi koiran kanssa vietetään aikaa kulkuneuvojen kyydissä niiden ollessa paikoillaan.
- Seuraavassa vaiheessa kulkuneuvo voidaan käynnistää.
- Ensimmäinen ajelukerta tehdään mahdollisimman tasaisella alustalla.
- Liikkuvan ajoneuvon kyydissä olevalle koiralle rakennetaan hyvä ja turvallinen olotila.
- Kulkuneuvon kyydissä matkustaessa koiralla ei saa olla talutushihnaa turvallisuussyistä.
- Suksilla ja lumikengillä liikutaan koiran kanssa mahdollisimman paljon.
Etsinnän mukaan tuominen:
- Ensimmäinen harjoitus tehdään hyvissä sääolosuhteissa lumipeitteen ollessa sellainen, että koira pääsee itsenäisesti etenemään maalihenkilön luo.
- Maalihenkilö sijoitetaan maastoon hyvissä ajoin ennen koirakon liikkeelle lähtöä.
- Koiranohjaaja kehuu välittömästä koiraa, kun se näyttää reagoivan maalihenkilön hajuun, ja kulkuneuvo pysäytetään.
- Koira päästetään ´karkaamaan´ ja selvittämään maalihenkilön sijaintia.
- ´Karkuuttamalla´ koira rakennetaan koiralle selkeä tyyli ilmaista ihmishaju kulkuneuvon kyydistä.
- Koiranlukutaito, videokuvaaminen on tässä hyvä apu!
Etsintäsuunnitelma:
- Etsintäsuunnitelma tehdään aina etsinnän johdon tehtävänannon mukaan ja koiran ominaisuudet huomioiden.
- Tuulen suuntaa, vallitsevia olosuhteita ja maaston muotoja on jatkuvasti tarkkailtava.
- Tarpeen vaatiessa jalkaudutaan tekemään tarkistuksia tiettyyn kohteeseen. Samoin voidaan jalkautua, jos koira reagoi johonkin, mutta ei lähde itsenäisesti pois kulkuneuvon kyydistä.
B. Alueen tarkastaminen lumisessa maastossa
Alkukoulutus:
- Totutetaan koira siihen, että ohjaaja liikkuu esimerkiksi lumikengin tai hiihtäen.
- Harjoitus toteutetaan reagoinnin kautta.
- Lumipeite valitaan siten, että koira kykenee itsenäisesti etenemään maalihenkilön luo.
- Suorapalkka: vahvistetaan koiran hakeutumista maalihenkilön luo umpihangen läpi.
Etsintäsuunnitelma:
- Etsintäsuunnitelma tehdään aina etsinnän johdon tehtävänannon mukaan ja koiran ominaisuudet huomioiden.
- Jos uskotaan kadonneen henkilön jälkien olevan näkyvillä, suljetaan alue kiertämällä koiran kanssa alueen reunat.
- Jos alueella on tuore lumipeite tai paljon ihmisen kulkemisesta tulleita jälkiä, laaditaan etsintäsuunnitelma ottaen huomioon seuraavat seikat: keli, maaston muodot, lumipeitteen kantokyky, muut etsintäpartiot maastossa jne.
- Etsinnän on edettävä ripeästi hypotermiavaaran takia.
C. Jatkokoulutus ja taitojen ylläpitäminen
- Pikkuhiljaa otetaan harjoitteluun mukaan maalihenkilön peittely kevyesti lumen alle.
- Sijoitetaan maalihenkilö turvalliseen paikkaan eristävälle alustalle ja maalihenkilö peitellään peitteellä, jonka päälle lapioidaan hieman irtolunta.
- Varmistetaan maalihenkilön turvallisuus koiran kaivamisen (kypärä tms) ja hapen saannin osalta.
- Aluksi maalihenkilöä peitetään vain vähän, esim. kasvot näkyvissä, myöhemmin maalihenkilö peitellään kokonaan.
- Tehdään etsintäharjoituksia kaikenlaisissa olosuhteissa ja maastoissa.
- Vähitelleen aletaan tarkastaa pidempiä reittejä ja isompia alueita.
- Mahdollisuuksien mukaan vaihdellaan harjoituksissa käytettäviä kulkuvälineitä ja moottoriajoneuvoja (mönkijä, kelkka, ahkio, sukset jne).
D. Treenivinkkejä harjoitusten monipuolistamiseen
- Harjoitellaan koiran reagointia esineisiin ja vaatteisiin.
- Sijoitetaan harjoitukseen ns. kuumia piiloja, jotka ovat tyhjiä, mutta joissa on tuore ihmisen haju.
- Lisätään harjoituksiin erilaisia häiriöitä – vain mielikuvitus on rajana.
- Muistetaan tehdä palauttavia harjoituksia haastavampien treenien jälkeen.
E. Ilmaisu
Kaivaminen on koiralle selkeä tapa ilmaista vahvin hajulähde. Kaivamista kannattaa vahvistaa harjoittelussa silloin kun maalihenkilö on kokonaan lumen alla. Koiran kaivaessa löytökohtaa haju vahvistuu ja koira palkkaantuu kaivaessaan.
Haukkuvan, kertovan tai rullalla ilmaisevan koiran kohdalla tulee keskittyä vahvimman hajulähteen tarkentamiseen.
2. Sortumat ja pudonneet lumimassat – koulutuspolku koiralle
Lumen alle hautautuneen henkilön etsimisen kouluttamisessa on ensiarvoisen tärkeää huomioida harjoitusten turvallisuus, jotta harjoituksista ei muodostu todellista vaaratilannetta niihin osallistuville. Seuraavaksi esitelty menetelmä soveltuu myös lumivyöryetsinnän alkeisharjoitteluun. Tässä muutamia seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon, kun harjoitellaan henkilön etsimistä lumen alta.
- Turvallisen lumiluolan rakentaminen:
- Luola kaivetaan vaakasuoraan (kuva 1).
- Luolaan tehdään kammio kaivamalla ylöspäin (kuva 2). Huomioi, että luolan katon tulee olla kupera.
- Välineistö, jota harjoituksessa tarvitaan:
- lapiot (luolan kaivaminen, maalihenkilön turvallisuus)
- kypärät (maalihenkilöt)
- radiopuhelimet/kännykät (yhteydenpito)
- sondi ja piipparit.
- Maalihenkilön turvallisuus:
- Tarkasta aina lähtiessäsi (erityisesti peitetyt maalihenkilöt), että kaikki on kunnossa.
- Yhteydenpito (kännykkä, radio, varmista, että ääni kuuluu).
- Maalia ei jätetä yksin luolaan valvomatta (turvahenkilö näköetäisyydellä).
- Harjoitusalue käytön jälkeen:
- Yleisille paikoille tehdyt lumiluolat hävitetään aina treenin jälkeen siten, että sivullisille ei aiheudu harjoituksesta vaaratilanteita tai vaaran paikkoja.
- Vaihtoehtoisesti luolat rakennetaan suljetulle tai valvotulle alueelle, johon ulkopuolisilla henkilöillä ei ole pääsyä. Harjoituksen jälkeen luolien suuaukot suljetaan, jolloin varmistetaan, että luoliin ei pääse kaivamatta. Lisäksi lumiluolat merkitään aurausviitoilla tai muilla vastaavilla.
Koulutuspolun vaiheet:
A. Tutustuminen lumiluolaan
- Harjoituksissa lumiluolan tulee olla riittävän iso.
- Maalihenkilö ja koira mahtuvat istumaan luolassa ja koira mahtuu vaivattomasti myös kääntymään.
- Koiran palkkaaminen toteutetaan leikkien tai herkkuja syöttäen.
- Luodaan koiralle mielikuva, että lumen alla maalihenkilön kanssa on todella kivaa!
- Koiranohjaaja voi itse ensimmäisellä kerralla oleilla koiran kanssa luolassa.
- Koiraa voidaan kannustaa menemään itse tyhjään lumiluolaan ja heitetään palkka perään (ruoka/lelu).
- Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja voi itse mennä piiloon luolaan.
Tavoitteena on luoda koiralle luolasta mukava ja miellyttävä paikka, jolloin koira menee luolaan epäröimättä kaikissa tilanteissa.
B. Etsinnän harjoittelu
Ensimmäisiin harjoituksiin riittää yksi lumiluola, johon sekä maalihenkilön että koiran on helppo mennä ja joka on sijoitettu niin, että koiralla on esteetön näkymä luolan suuaukolle.
Etsinnän yhdistäminen harjoituksiin:
- Tarvitaan vähintään kaksi lähekkäin olevaa luolaa, luolien suuaukot pidetään edelleen avoimina.
- Tehdään ns. haamu/harhaharjoitus:
- Maalihenkilö näyttäytyy luolan suulta ja kutsuu koiraa, jonka jälkeen koira käännetään pois ja viedään esteen taakse.
- Maalihenkilö vaihtaa toiseen luolaan piiloon koiran näkymättömissä.
- Päästetään koira etsimään maalihenkilö, joka palkkaa koiran sen löytäessä hänet.
- Tavoite on, että koira alkaa käyttää nenää etsimiseen ja paikantaa hajuaistin avulla luolaan piiloutuneen.
C. Umpinaisen luolan harjoittelu
- Jatketaan harjoituksia muuten samoin kuin edellä, mutta peitetään sen luolan suuaukkoa, jossa on maalihenkilö.
- Aluksi peittämiseen käytetään kevyitä ja murenevia lumilohkareita, jotka koira saa helposti siirrettyä syrjään. Lisäksi jätetään suuaukkoon noin koiran päänkokoinen aukko peittämättä.
- Heti kun koira työntää päänsä aukosta luolaan, maalihenkilö voi kehua/kannustaa koiraa tunkeutumaan luolaan. Samoin voidaan toimia, jos koira alkaa itsenäisesti kaivaa luolan suuta auki.
- Haukkua, rullailmaisua tai kertovaa ilmaisua ei vaadita, mutta se ei luonnollisesti haittaakaan.
- Lumiluolan suuaukon sulkeminen tehdään jatkossa koiran edistymisen mukaan.
- Välillä tulee muistaa tehdä helppoja, motivoivia ja palauttavia harjoituksia.
- Vahvistetaan koiran taipumusta kaivaa tekemällä erikseen pelkkiä kaivautumistreenejä.
Huom! Haju liikkuu lumen läpi noin 1 metrin tunnissa eli kun lunta piilon päällä/luolan suulla on enemmän, pitää maalihenkilön olla piilossa riittävän kauan, jotta koira voi saada maalihenkilöstä hajun. Näissä harjoituksissa tulee huomioida erityisen tarkoin maalihenkilön turvallisuus ja hapen riittävyys piilossa.
D. Ilmaisu
- Kaivaminen on selkeä tapa ilmaista vahvin hajulähde ja sitä kannattaa harjoittelussa vahvistaa alusta lähtien. Koiran kaivaessa löytökohtaa haju vahvistuu ja vahvasti motivoitunut koira palkkaantuu jo kaivaessaan.
- Haukkuvan, kertovan tai rullalla ilmaisevan koiran kohdalla tulee keskittyä vahvimman hajulähteen tarkentamiseen.
E. Jatkokoulutus ja taitojen ylläpitäminen
- Reagointiharjoitukset
- Tarkentaminen
- Täysin suljetut piilot
- Peitteenä olevan lumen määrää vaihtelu
- Isompien alueiden tarkastaminen
- Välineiden ja kulkuneuvojen käyttäminen: moottorikelkka, moottorikelkan reki, sukset, mönkijä jne.
- Varmista aina kaikkien harjoitukseen osallistuvien ja eritoten piilossa olevien henkilöiden turvallisuus!
F. Treenivinkkejä harjoitusten monipuolistamiseen
- Esine-etsintä – hyvä taito pintavinkkien havaitsemiseen!
- Esineet ja vaatteet lumen alla
- Esineet syvemmällä lumessa
- Erityyppisiä esineitä pinnalla/lumen alla
- Tarkkuusetsintä
- Häiriöiden lisääminen: sondilla etsijöitä ja muita häiriöhenkilöitä, ääntä, huutoa, kiljumista, lapioimista jne, esineitä.
- Vähäisen hajumäärän harjoittelu: Putkella viedään esine lumen alle ja puhalletaan samaan kohtaan hengitysilmaa lumeen ontolla putkella. Ajatuksena on, että koira ilmaisee ihmisen hengityksen hajun kaivamalla, ja esine toimii pääasiassa ”merkkipaaluna”, kun koira kaivaa hajun lähdettä.
- Muista tehdä palauttavia harjoituksia haastavien treenien jälkeen!
3. Koiran kouluttaminen lumivyörypelastamiseen
Lumivyörypelastamisessa korostuu ohjaajan lumiturvallisuusajattelu pelastustehtävän haastavuuden takia. On erityisen tärkeää, että koiranohjaaja hankkii itselleen tarvittavan lumivyörytietouden ennen siirtymistä toimimaan lumivyöryalueilla.
A. Lumivyöryalueella toimiminen
Lumivyörypelastustehtävälle lähtiessä tulee olla mukana normaalin etsintärepun sisällön lisäksi piippari, sondi ja lapio. Usein lumivyörymaastot sijaitsevat takamaastossa ja siksi etsintärepussa on oltava varusteet sekä itselle että koiralle sään nopean muutoksen ja pitkittyneen pelastustehtävän varalta.
FINLAV – Vyörytietouspaketista löydät helposti alla olevat kokonaisuudet:
- Turvallisuusajattelu – miksi on tärkeää tietää lumivyöryistä?
- Lumivyöryjen syntyminen ja erilaiset lumivyöryt
- Kuinka hallita lumivyöryriskiä?
- Vyörypelastusvälineet ja niiden käyttö
Ennen kuin jatkat SPeKL:n Lumietsinnän koulutusmateriaaliin tutustumista, käy hankkimassa perustiedot FINLAV:n ilmaisesta Vyörytietouspaketista. Varaa tähän aikaa noin puolitoista tuntia.
FINLAV – kursseja tarjoavat useat eri yritykset ja kouluttajat ympäri Suomen. Lisätietoa kursseista löydät Ski.fi-sivuston Lumivyöry-osiosta.
B. Alkukoulutus ja turvallisuus
Kun ohjaaja on hankkinut itselleen tarvittavan lumivyörytietouden, voidaan koiran kouluttamisessa ottaa isompia askelia kohti oikean lumivyöryyn liittyvän pelastustilanteen harjoittelua. Alkukoulutus voidaan toteuttaa tässä materiaalissa esitetyn kohdan 2. Lumen alle hautautuneen maalihenkilön etsiminen (koulutus koiralle) -mukaisesti.
Lumivyörypelastamiseen tähtäävän harjoittelun on oltava riittävän monipuolista ja haastavaa, koska pelastustilanteetkin ovat poikkeuksellisen vaativia. Piilot tulee kaivaa mahdollisimman todenmukaisesti rinteeseen paksuun lumikerrokseen (ei ainoastaan lumikekopiiloja). Mahdollisimman todenmukaisissa harjoitusolosuhteissa ohjaajan kyky lukea koiraansa korostuu ja koirakon toimintakykyä voidaan hiukan ravistella. Lumivyörypelastamista harjoitellessa tulee ottaa turvallisuus tarkasti huomioon, ja ohjaajan tulee tietää koko ajan, mitä ollaan tekemässä. Lumiluolien teossa pitää aina olla kaveri mukana, jotta turvallisuus on varmistettu.
Turvallisen ja tilavan lumiluolan tekeminen tunturimaastoon:
Vaihe 1: (Kuvat 1. ja 2.)
Kaivetaan suorakaiteen muotoinen riittävän syvä kuoppa.
Valitaan katon paksuus sen mukaan minkä verran halutaan hajua luolasta ulos tulevan.
Vaihe 2: (Kuvat 3. ja 4.)
Koverretaan kuopasta käsin ylärinteeseen päin jälleen suorakaiteen muotoinen syvennys, jossa maalimiehellä on riittävästi tilaa olla ja leikkiä koiran kanssa. Katon paksuuden valintaan vaikuttavat suunniteltu harjoitus sekä lumen koostumus. Turvallisen luolan katon paksuus
tunturimaastossa on noin 40-150 cm. On erityisen tärkeää, että luola on tilava, jotta maalihenkilö ei koe oloaan epämukavaksi.
Vaihe 3:
Rakennetaan seinä koverretun syvennyksen suuaukolle kaivaessa irronneista lumipaakuista. Maalihenkilölle jätetään kulkuaukko siten, että noin ½ jätetään suuaukosta auki. Luola on käyttöä varten valmis ja sen sijainnin saa helposti häivytettyä tunturimaastossa etsivältä koirakolta.
Vaihe 4: Maalihenkilönpeittely luolaan.
Varmistetaan, että maalihenkilöllä on radiopuhelin mukana ja yhteys toimii. Luolaan huolehditaan retkipatja tai porontalja sekä koirien palkat.
Luolan suu suljetaan lumipaakuilla tiiviiksi ja täytetään lopuksi kuoppa täyteen lumella. Luolalta lähtiessä otetaan vielä yhteyskokeilu maalihenkilöön ja pidetään häneen yhteyttä säännöllisesti.
Etsintäalueelle on hyvä tehdä lapiolla muitakin kaivamisjälkiä. Moottorikelkalla saa nopeasti kulkujäljet peitettyä ja pintaa rikottua niin, että koira tai ohjaaja eivät kykene näkemään luolan sijaintia.
C. Jatkokoulutus ja taitojen ylläpitäminen
Alkukoulutuksen jälkeen, kun motivaatio on rakennettu koiralle vahvaksi, on helppo lähteä viemään koiraa eteenpäin harjoittelussa.
Seuraavat seikat tulee ottaa huomioon jatkokoulutuksessa:
- Nopeus on ratkaiseva tekijä uhrin pelastamisen suhteen: muistetaan pitää aikapaine mukana harjoituksissa.
- Harjoitellaan suunnitelmallisesti ja mietitään tavoite/teema jokaiseen harjoitukseen.
- Ohjaaja opettelee lukemaan koiraansa kaikenlaisissa tilanteissa.
- Edistyneemmille koirakoille tehdään mahdollisimman paljon ”pimeitä” harjoituksia.
- Motivaatiosta pidetään edelleen huolta – haastavien treenien jälkeen tehdään palauttavia ja helppoja harjoituksia.
- Opetellaan huoltamaan ja tarvittaessa vaatettamaan oma koira haastavissa olosuhteissa.
- Koiran tulee olla hyvässä hallinnassa, jotta se ei aiheuta lisävaaraa alueella liikkuessaan.
Etsintätaktiikan valinta:
- Koiranohjaaja kuuntelee tarkasti, mitä on tapahtunut, ja kysyy jos jää epäselvyyksiä.
- Otetaan huomioon seuraavat seikat: turvallisuus, maaston muodot, maastoansat, pintavihjeet ja tuulen suunta.
- Ollaan tietoisia vallitsevasta tuulen suunnasta, mutta havainnoidaan sitä vielä alueella liikuttaessakin.
- Havainnoidaan etsittävää aluetta heti kun se alkaa näkyä mahdollisen siirtymän varrelta.
- Priorisoidaan etsintäalue kokonaisuuteen sopivalla tavalla.
- ”Avalanche toe” (lumen kertymä-alueen alareuna) kannattaa useimmiten etsiä ensimmäisenä läpi. Tilastojen mukaan iso osa uhreista löytyy sieltä.
- Opetellaan tekemään päätös taktiikasta nopeasti ja noudatetaan sitä.
- Käytetään hyväksi koiran vahvuuksia.
Lumivyöryharjoitus edistyneelle koirakolle:
- Yksi henkilö toimii harjoituksessa vastuuhenkilönä eli ”silminnäkijänä” tai ”viranomaisena” ja esittelee sanallisesti suunnitellun tehtävän koirakolle.
- ”Pimeä” harjoitus tuo hyvin esille sekä vahvuudet että harjoittelun tarpeessa olevat seikat.
- Etukäteen sovitaan, miten menetellään jos/kun koira tekee löydön.
- Koiranohjaaja toimii alueelle tullessaan ripeästi, mutta ei hätäisesti.
- Koiranohjaaja ilmoittaa etsintäsuunnitelmansa edellä mainittujen seikkojen perusteella ja lähtee suorittamaan tarvittavat varusteet mukanaan.
- Kun koira tekee löydön todellisessa tilanteessa, varmistaa koiranohjaaja aina sondilla kohdan ennen kuin aletaan kaivaa. Harjoitustilanteessa tähän riittää pelkkä sondin pystytys koiran merkkaamaan kohtaan. Tämän jälkeen joko kaivetaan yhdessä koiran kanssa uhri esille tai pyydetään kaivajat töihin ja jatketaan koiran kanssa etsintää tai siirretään koira pois luolalta ja aletaan yhdessä kaivajien kanssa kaivaa uhria esille koiran odottaessa muutaman metrin päässä paikallaan.
- Koirakko suorittaa tehtävän loppuun asti lähtötietojen mukaisesti ja antaa suullisen raportin etsinnästä vastuuhenkilölle: Mitä löytyi? Onko alueella enää uhreja? Onko muita havaintoja joko koiran reaktioista tai alueesta?
- Lopuksi harjoitus kannattaa käydä koko ryhmän kanssa!
Oikeisiin pelastustehtäviin ei saa varmuutta millään muulla tavalla kuin tekemällä säännöllisesti oikeita pelastustehtäviä simuloivia harjoituksia. Niissä pystytään luomaan paineen ja kiireen tuntua, joiden vaikutuksen alaisuudessa koirakon on pystyttävä toimimaan tehokkaasti oikeilla pelastustehtävillä. Tämän tyyppisiä harjoituksia on tärkeää tehdä paikallisten viranomaisten kanssa, jotta oikealla etsinnällä yhteistyö on saumatonta.
D. Treenivinkkejä harjoitusten monipuolistamiseen
Harjoittelussa on tärkeää käyttää mielikuvitusta ja pyrkiä säännöllisesti haastamaan koirakkoa eri tavoin unohtamatta kuitenkaan palauttavia/helpompia harjoituksia. Koiran motivaatio pysyy vahvana, kun harjoittelu on monipuolista ja kun onnistumisia ja haastamista tapahtuu sopivassa suhteessa.
Harjoiteltavia asioita:
- Vaihteleva maasto
- Erilaiset lumen koostumukset harjoituksissa
- Yllättäviin kohtiin tehdyt lumiluolat
- Etsintätehtävälle lumivyöryalueelle suoraan kuljetuksen jälkeen
- Eri vuorokauden ajat harjoituksissa: ilta/yö, pimeys yms.
- Maalihenkilön sijoittaminen lumivyöryalueen ulkopuolelle lumipeitteen päälle
- Kaksi maalihenkilöä samassa kohdassa: toinen lumiluolassa ja toinen luolan päälle peiteltynä noin 10-20 cm paksuisella lumipeitteellä
- Vierekkäiset uhrit, joiden lumiluolia erottaa vain ohuehko seinämä välissä
- Käynnissä oleva moottorikelkka sen lumiluolan päällä, jossa maalihenkilö on. Huomioi turvallisuus: Lumiluolan on kestettävä moottorikelkan paino.
- Moottorikelkalla lumiluolan päältä ajaminen tekee lumesta tiiviin ja vaikeuttaa tehtävää. Huomioi turvallisuus: Lumiluolan on kestettävä moottorikelkan paino.
- Lumiluolan peitteen paksuuden vaihtelu: 40-150 cm (huomio turvallisuus)
- Totutetaan koirat odottamaan omaa suoritusvuoroaan lumivyöryalueen reunalla lumipoterossa.
- Sijoitetaan alueelle tai vierekkäisille alueille yhtä aikaa useampi koirakko etsimään
- Oikean etsinnän tunnun luominen: etsintäreppu selkään ja piippari search-asentoon, kiireen tunnun luominen, toiminta löydön tapahtuessa jne.
- Esineet lumen pinnalla
- Hautautuneet esineet/vaatteet
- Pienen hajumäärän harjoittelu hengitysilmalla
- Piilot, joissa vahvin haju tulee ulos sellaisesta kohdasta ulos, josta kaivamalla ei uhria löydy. Näitä on vaikea toteuttaa, mutta todella tärkeää ymmärtää koiran toiminnasta, että on oikeilla jäljillä. Haju voi kulkeutua melko pitkällekin lumipatjassa tai esim. kallion railossa.
- Koirapiipparin käytön harjoittelu
Näiden treenivinkkien lisäksi on hyvä harjoitella säännöllisesti seuraavassa osiossa esiteltävän isomman pelastustehtävän protokollan mukaista toimintaa: esittely ja info, turvallisuuden huomioiminen, taktinen järjestäytyminen ja järjestäytyminen alueelle. Lisäksi tulee harjoitella miten löydön hetkellä toimitaan, miten uhri kaivetaan esille ja miten ensiapu annetaan.
E. Lumivyöryn pelastustilanteessa toimiminen
- Esittely – info
- Esittele itsesi
- Mitä on tapahtunut?
- Kuinka monta uhria on vyöryssä?
- Missä uhrit on viimeksi nähty?
- Meneekö alueelle jälkiä?
- Onko löytynyt pintavihjeitä?
- Onko alueella jo tehty etsintää? Miten?
- Onko lisäjoukkoja tulossa tehtävälle? (Taktiikan valinta)
- Onko alueelle turvallista mennä?
- Etsintäsuunnitelman kertominen
Seuraavat seikat on otettava huomioon erityisesti isoissa viranomaisjohtoisissa pelastusoperaatioissa:
- Etsijän turvallisuus isoissa vyöryissä
- Lumivyöryvaara?
- Lumivyöryvahti?
- Pakotie
- Piippari search-asentoon
- Viestintä
- Varusteet
- Taktinen järjestäytyminen
- Ensisijainen etsintäalue
- Maastoansat
- Tuulen suunta
- ”Avalanche toe”
- Merkkauskepit löytöjä varten (muista värikoodit)
- Kaivajat
- Järjestäytyminen alueelle
- Lumivyöryvahti
- Vartioitu portti, jonka kautta kaikki kulkevat vyöryalueelle ja sieltä ulos
- Helikopterin laskeutumispaikka
- Kokoontumispaikka
Kadonnut henkilö ja hypotermia
Lumisesta maastosta etsinnässä ja lumivyörypelastamisessa on aina epäiltävä uhrien olevan hypotermisiä.
Ihminen ja lämmönsäätely
Ihminen on jaettavissa lämmönsäätelyn kannalta kahteen osaan:
- tasalämpöinen ydin (vartalo ja pää)
- vaihtolämpöinen periferia (raajat)
- Ihmisen elimistön lämmönsäätelyyn vaikuttavia tekijöitä:
- ikä (perusaineenvaihdunta, lihasmassa, lämmönsäätelyjärjestelmä)
- rasvakudos
- aivo- ja verisuonisairaudet
- aineenvaihduntasairaudet
- ravitsemushäiriöt
- tajunnanhäiriöt
Ihmisen lämmönsäätelyjärjestelmän toiminta
Lämpöreseptorit iholla, vatsan ja rintakehän elimissä sekä selkäytimessä välittävät tietoa lämpötilasta aivojen (hypotalamuksen) lämmönsäätelykeskukseen Jo pienikin ero ihmisen ”normaalilämpöön” käynnistää lämmönsäätelyjärjestelmän
- Kylmä/lämmitys: verisuonien supistuminen, vaatetuksen lisääminen, väristykset, lämmöntuotto ruskeasta rasvasta
- Kuuma/jäähdytys: verisuonien laajeneminen, hikoilu, riisuutuminen
Lämpötasapaino
Ihmisen lämpötasapainoon vaikuttavat ympäristö (lämpötila, tuuli ja kosteus), päällä oleva vaatetus ja muun suojauksen lämmöneristävyys sekä elimistön lämmöntuotanto. Elimistön lämpötilaa nostaa lihastyö (tahdonalainen lihastyö/tahdosta riippumaton lihasvärinä). Loukkaantuneen vammat ja liikkumattomuus voivat heikentää hänen lihastensa lämmöntuottoa.
Lämmön poistuminen elimistöstä
Tapahtuu 95% ihon kautta:
- 55% lämpösäteilynä pintaverisuonista
- 25% haihtumisena ihon vammojen kautta
- 15% lämpöjohtumisena (25-kertainen vedessä)
- 1-5% lämpökuljetuksena (ilman kuivuus ja lämpö vaikuttaa)
Tapahtuu 5% hengityksen kautta.
Hypotermian syyt
Altistuminen kylmälle, lämmönsäätelyjärjestelmän tai lämmöntuoton häiriintyminen.
- Aivohalvaus
- Keskushermoston vammat ja infektiot
- Hypoglykemia (diabetes)
- Lääkeaineet ja alkoholi
Hypotermian määritelmä
Ihmisen ydinlämpö laskee alle 35°C
- Lievä hypotermia 32-35°C
- Keskivaikea 28-32°C
- Vaikea <28°C
Elimistön jäähtymisen vaikutukset
Lievä hypotermia
- Sekavuus
- Epäselvä puhe
- Lihaskoordinaatio-ongelmaa
- Lihasvärinä
- Ääreisverenkierron heikkeneminen
- Syketaso nousee
Keskivaikea hypotermia
- Tajunnantason lasku
- Pupillien laajeneminen
- Hallusinaatiot
- Lihasvärinä lakkaa
- Syketaajuus laskee
- Riski rytmihäiriöille kasvaa
Vaikea hypotermia
- Tajuttomuus
- Refleksien heikkous
- Lihasten jäykkyys
- Matala syketaso
Ihmisen normaaleja vitaaliarvoja ja niiden arviointia
Hengitystaajuus 12-16/min eli huolestu jos hengitystaajuus on < 8/min tai >30/min
Syketaso aikuisilla 60-80/min ja lapsilla 80-120/min eli huolestu jos syketaso on <40 ja epäsäännöllinen tai >120/min
Verenpaine 120/80mmHg – Verenpaineen arvioinnissa käytetään valtimopulssien etsintää
- Jos A. radialis eli pulssi ranteesta tuntuu potilaan systolinen verenpaine on vähintään 70-80mmHg
- Jos A. carotis eli pulssi kaulalta tuntuu potilaan systolinen verenpaine on vähintään 60mmHg
Kadonnut henkilö ja hypotermia
Epäile aina hypotermiaa, jos:
- Kadonnut on löytynyt ulkoa!
- Vanhus on löytynyt makaamasta maasta/lattialta!
- Kadonnut on joutunut veden varaan!
- Kadonneen vartalo ja raajat ovat kylmät myös vaatetetun ihon alueelta!
Hypotermisen kadonneen kohtaaminen
Tutki ja arvioi ensin kuinka hypoterminen kadonnut on
- Pyri selvittämään kadonneelta hänen sairautensa (jos ei tiedossa)
- Tutki onko kadonneella vammoja
- Selvitä onko hän syönyt/juonut milloin viimeksi ja onko hän ottanut lääkkeitä tai alkoholia
Käsittele varoen, vältä turhaa ja äkillistä liikuttelua
Lievästi hypotermisen kadonneen ensiapu
Jos kadonnut pystyy liikkumaan/toimimaan itsenäisesti (lievä hypotermia)
- Lisälämmönhukan estäminen (kerrospeittely, kadonneen vieminen sisätiloihin)
- Tarjoa lämmintä (makeaa) juotavaa
Vaikeammin hypotermisen kadonneen ensiapu
- Käsittele erittäin varoen, vältä turhaa ja äkillistä liikuttelua!
- Etsi vitaliteetteja rauhassa, voi olla vaikea löytää (hengitystaajuus matala, ääreisverenkierto kiinni)
- Estä lisälämmönhukka (erityisesti pään, niskan ja vartalon suojaaminen) käyttämällä avaruuslakanaa ja huopia
- ”Hiitit” vartalon/niskan alueelle jos käytettävissä (varo palovammojen syntymistä)
- Jos tajunta alentunut, älä tarjoa suun kautta mitään
Hypotermisen kadonneen suojaaminen
- Käytettävissä olevista suojausmenetelmistä parhaiten toimii tutkimuksien mukaan kahden huovan ja avaruuslakanan yhdistelmä
- Jos huopia ei käytettävissä, suojataan potilas pelkällä avaruuslakanalla ja pyritään vähentämään lämpöjohtumista laittamalla eristystä potilaan ja alustan välille (nosto vaaka-asennossa, arvioi hyöty-riski suhde)
Paleltumat
Paleltuman oireet
- Pistelevä kipu
- Alentunut kosketustunto
- Vahamainen, kalpea iho
- Paleltuneen kehonosan huono liikkuvuus
Paleltumien hoito
- Lämmönhukan estäminen
- Uudelleenjäätymisen estäminen
- Nopea siirto lämpimään
- Lievät vammat sulatus ihokontaktilla
- Paleltumavamman nopea sulattaminen 40 – 42 asteisella vedellä (sairaalaan > alle 2h)
- Ydinlämpötilan kohottaminen
- Vakavammissa immobilisaatio
Hypoterminen kadonnut -harjoitukset
Suojausmenetelmien käyttö
- Avaruuslakanan käyttöharjoitus
- 2 huopaa ja avaruuslakana
Hypotermisen kadonneen tutkiminen
- Hengityksen arviointi
- Pulssien etsintä
Hypotermiassa hapenkulutus vähenee ja hypotermia suojaa aivovauriolta ja täysi neurologinen palautuminen voi olla mahdollista.
Toiminta uhrien pelastamisessa lumivyöryalueella
- Aluksi lumen alle hautautunut kaivetaan esille ripeästi ja huolellisesti esille, mutta lisävahinkoja varoen. Tarpeelliset siirrot tehdään useamman henkilön yhteistyöllä.
- Tärkeää olisi löytää pää; myös rintakehä vapautetaan lumen painosta.
- Suusta puhdistetaan mahdolliset lumet pois ja tarkistetaan hengitys. Jos joudut puhdistamaan suusta lunta, ilmoita tämä varsinaiselle pelastushenkilöstölle.
- Jos uhri ei hengitä -> kaiva ja tasoita lapiolla aivan uhrin viereen tasainen, ihmisen ylävartalon kokoinen kohta, johon hänet siirretään. Uhrin alle voi laittaa vaahtomuovisia istuinalustoja. Käytännössä uhri siirretään alustalle hyvin vähillä liikuttamisilla. Irroita elvytettävän mahdollisen kypärän remmi ja avaa kiristävät kaulukset, kaulaliinat jne.
- Painelu-puhallus -elvytys normaaliprotokollan mukaan (2 puhallusta/30 painallusta), myöskin hengitystien varmistaminen. Kuljetus elvyttäen sairaalaan, jossa mahdollisuus sydänkeuhkokoneeseen.
- Jos uhri hengittää löydettäessä tai elvytys saa elintoiminnot käyntiin, uhri laitetaan sokkiasentoon eli jalat koholle ylärinteeseen päin. Ei nosteta uhria liiaksi lumen pinnalle tuulelle alttiiksi -> hypotermian vaara.
Tekijät:
Suomen Pelastuskoiraliitto/Lumipelastamisen työryhmä: Hanna Alakulppi, YLPE; Tiina Auer, OPEKO; Miia Halonen, OLPY; Sari Kumpuniemi, KUPE; Jonna Meranne, PoLaPe; Timo-Pekka Palmu, OSE; Johanna Parhaniemi, YLPE ; Teemu Torvinen, KUPE.
Lähteet
Piirrokset: Miia Halonen
Kuvat: Miia Halonen, Tiina Auer
Røde kors (2020) Skredkort [Kaaviokuva] courtesy: Norwegian Red Cross
Pelastuskoirien käyttö umivyörypelastamisessa (alueellinen koulutus SPKL, SPeKL), 1.4.2012 Oulu. Kouluttajat: Reijo Hynynen (poliisikoiran ohjaaja, luonnetestituomari), Heikki Vartiovaara (hiihdonopettaja/Ruka, lumivyöryasiantuntija), Jarno Keränen (VSS-pelastuskoiraryhmänjohtaja, ensivastekouluttaja/Oulu-Koillismaan pelastuslaitos).
”Lumesta etsivä koira” -kurssi Kuusamossa 21.-23.3.2014 (SPKL, SPeKL), Kuusamo. Kouluttajat: Jarmo Happo (Poliisikoiralaitos), Vesa Hiltunen (Poliisi, poliisikoiran ohjaaja).
Suomen Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaari 6.-8.2.2015, Ylläs/Kolari. Kouluttajat: Lauri Ylimys (Ski Patrol Ylläs, lumivyöryasiantuntija), Vesa Hiltunen (Poliisi, poliisikoiran ohjaaja.
Lumiturvallisuus Seminaari 26.-27.11.2015, Rovaniemi. Työpaja: Avalanche victim’s first aid , kouluttaja Mårten Johansson ((Åre Lavincenter).
Lapin poliisikoiralaitoksen talvietsintäpäivät 15.-17.3.2016 Levi
Lumiturvallisuus Seminaarin päätöspäivä Ylläksellä 8.12.2017
Suomen Pelastuskoiraliiton lumietsintäpilotti 6.-8.4.2018, Kuusamo. Kouluttaja: Teemu Torvinen, (FINLAV-kouluttaja)
LL Marko Hoikka AMK-luentomateriaalit; Ei-mekaaninen vammautuminen, Hypotermia ensihoidossa.
Koulutukset Norjassa – Norske Redningshunder: 1.-4.3.2018 Alta, 12.-15.4.2018 Vadsö, 1.-3.4.2019 Alta, 17.-23.3.2019 Riksgränsen, 27.2-1.3.2020 Alta
Kaikki immateriaalioikeudet kuten tekijänoikeus siirretään Suomen Pelastuskoiraliitolle.