Lumietsintä – koulutusmateriaali

Koulutuksen tavoite

Tavoitteena on antaa pelastuskoiraohjaajille perustietoa seuraavista asioista:

  • Erilaiset lumietsinnät
  • Lumietsinnän erityispiirteet
  • Lumesta etsiminen – mitä huomioida koulutuksessa?
  • ’Kylmäensiapu’
  • Lumivyörytietouteen liittyen ohjaus FINLAV:n kursseille.

Käytettävät termit ja nimitykset

  • Lumisesta maastosta etsintä: henkilöetsintäalue ei sisällä lumivyöryä, mutta lumi asettaa omat haasteensa etsinnälle.
  • Sortumat ja pudonneet lumimassat: henkilöetsintää, jossa kadonnut ei ole ollut lumivyöryssä vaan on hautautunut lumen alle muulla tavoin.
  • Lumivyörypelastaminen: etsintä tapahtuu lumivyörystä ja kyseessä on poikkeuksellisen haastava pelastustehtävä.
  • Sondi: lumivyöryetsinnässä käytettävä pitkä väline, jolla etsitään kadonnutta henkilöä lävistämällä ja tunnustelemalla lumipeitettä
  • Piippari: lumivyörylähetin, jonka avulla voi tulla löydetyksi lumivyörystä ja jonka avulla lumivyörypelastajat suorittavat etsintää.
  • FINLAV: Suomen lumivyörykoulutus

Lumi elementtinä ja lumietsintä Suomessa

Vuosittainen lumitilanne vaihtelee vahvasti eri puolilla Suomea. Kuitenkin suurimmassa osassa Suomea se on elementti joka vuosittain on otettava huomioon kadonneen henkilön etsinnöissä. Pisimmillään pelastuskoirat toimivat yli puolet vuodesta lumisissa olosuhteissa. Lumi- ja talvietsintään liittyy aina vahvasti hypotermian vaara, joka asettaa vaatimukset nopealle toiminnalle.

Talvi-/lumietsinnät Suomessa voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan

  1. Lumisesta maastosta etsintä
  2. Sortumat ja pudonneet lumimassat
  3. Lumivyöryt

Koulutusmateriaalissa esitellään seuraavaksi lyhyesti nämä kolme luokkaa.

1.      Lumisesta maastosta etsintä

Etsiminen talvella perustuu samoihin periaatteisiin kuin etsiminen yleensäkin. Luminen maasto muuttaa osittain etsintää:

  • Reiteiltä poistuneet retkeilijät (merkityt reitit)
    • Alueella on jälkiä/liikettä, jolloin näköhavaintoihin perustuvaa poissulkemista ei voi tehdä. Reittietsintä (ilmavainuisesti), erilaisia kulkuvälineitä hyödyntäen nopeuttaa alueiden tarkastamista ja pidentää koiran käyttöaikaa (esim. moottorikelkan reen kyydissä ilmavainulla etsintä).
  • Liikkuminen lumisissa olosuhteissa
    • Kulku- ym. välineet: ohjaajan on pystyttävä liikkumaan sujuvasti lumessa erilaisten apuvälineiden kanssa (sukset, lumikengät, moottorikelkka, mönkijä) ja koiran totuttaminen ohjaajan erilaisiin liikkumisvälineisiin.
    • Turvallisuus: on esimerkiksi tiedettävä missä voi kulkea ja tunnistettava alueet mihin ei ole turvallista mennä.
    • Koiran varusteet: koiran ominaisuudet, lumi- ja keliolosuhteet; tarvitaanko esim. tassusuojia, vaatetusta lumelta/kylmältä/tuulelta suojaamiseksi.
    • Lumen vaikutus koiran liikkumiseen: koiran ominaisuudet, lumi- ja keliolosuhteet vaikuttavat koiran liikkumiseen maastossa. Koiran totuttaminen/opettaminen erilaisiin kuljetusvälineisiin lumessa liikkumisen helpottamiseksi.
  • Lumipeitteen hyödyntäminen etsinnässä
    • Maastossa olevaa lumipeitettä voi hyödyntää etsinnässä (näköhavainto); katoamisen jälkeen ei ole satanut lunta ja lumipeite on koskematon eli  voidaan sulkea alueita pois etsinnästä.

2.      Sortumat ja pudonneet lumimassat

 

Erilaisten lumirakennelmien sortumat ja katoilta tippuvat lumimassat aiheuttavat vaaratilanteita ihmisille. Uhka lumeen hautautumiselle liittyy henkilöetsinnän jokaiselle osa-alueelle. Tämä karkean luokittelun toinen luokka sisältää tilanteet, joissa ihminen on kadoksissa lumisissa olosuhteissa lumen alle hautautuneena lukuun ottamatta lumivyöryjä. On tärkeää kouluttaa koiralle miten toimia, jos etsittävä onkin lumen alla.

Lumi on tiiviiksi pakkautunutta, joko rakentamisen tai putoamisen seurauksena – haju kulkeutuu hitaammin lumikerroksen läpi kuin
sataneessa lumessa.

  • Lumilinnat ja -kasat, huomioi myös ojat:
    • Lumirakennelmat voivat sortua; hautautuminen lumeen, tukehtuminen mahdollista.
    • Kulkuväylien auraus: aurattu lumi on samalla lailla pakkaantunutta kuin muutenkin kasattu lumi. Aurattujen väylien varteen ’tuupertunut’ voi peittyä lumeen aurauksen seurauksena.
  • Katolta pudonneet lumimassat:
    • Lumimassa on paikallinen.
    • Lumi on pakkautunutta ja mukana on usein myös jäätä à pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa.

3.      Lumivyöryt

Lumivyöryjä syntyy sekä luonnostaan että ihmisten aiheuttamana. Normaaliolosuhteissa laattavyöryjä esiintyy 25-55 asteisissa rinteissä. Sitä jyrkemmissäkin rinteissä voi vyöryä, mutta se on harvinaisempaa, sillä niissä lunta valuu hiljalleen alas, mikä vähentää laattavyöryjen syntymistä. Iso osa vyöryistä tapahtuu 30-45 asteen välillä. 38 astetta on tilastollinen huippu. Suomessa esiintyy lumivyöryjä vain Pohjois-Suomessa ja sielläkin pääosin vain muutamilla tunturialueilla. Pienille lumivyöryille otollisia olosuhteita voi kuitenkin löytyä ympäri Suomen esimerkiksi sora-/hiekkamontuilta, joissa rinteen kaltevuuskulma on vyörylle usein otollinen.

Tarkemmin tietoa lumivyöryistä, niihin varautumisesta sekä etsimisestä lumivyöryalueella löytyy materiaalin lopusta. Lumivyöryosio on suunnattu erityisesti potentiaalisella vyöryalueella toimiville henkilöille.

Koirakon kouluttaminen lumisiin olosuhteisiin

Lumipeite muuttaa hajumaailmaa erilaiseksi ja asettaa haasteita maastossa kulkemiselle sään ja vuodenajan mukaan. Parhaimmillaan se voi myös nopeuttaa etsintää.

  1. Lumisesta maastosta etsintä koirakon näkökulmasta

 

A.      Reittietsintä moottoriajoneuvon kyydistä

 

Alkukoulutus:

  • Koiran maalimiesmotivaation rakentaminen ja vahvistaminen 
  • Koiran totuttaminen eri kulkuvälineisiin: moottorikelkka, mönkijä
  • Etsinnän mukaan tuominen

Koiran maalimiesmotivaation rakentaminen ja vahvistaminen:

  • Korkea motivaatio löytää maalihenkilö auttaa koiraa sietämään erilaisia häiriöitä.
  • Harjoittelussa pystytään etenemään nopeasti.

Totuttaminen kulkuvälineisiin:

  • Aluksi koiran kanssa vietetään aikaa kulkuneuvojen kyydissä niiden ollessa paikoillaan.
  • Seuraavassa vaiheessa kulkuneuvo voidaan käynnistää.
  • Ensimmäinen ajelukerta tehdään mahdollisimman tasaisella alustalla.
  • Liikkuvan ajoneuvon kyydissä olevalle koiralle rakennetaan hyvä ja turvallinen olotila.
  • Kulkuneuvon kyydissä matkustaessa koiralla ei saa olla talutushihnaa turvallisuussyistä.
  • Suksilla ja lumikengillä liikutaan koirankanssa mahdollisimman paljon.

Etsinnän mukaan tuominen:

  • Ensimmäinen harjoitus tehdään hyvissä sääolosuhteissa lumipeitteen ollessa sellainen, että koira pääsee itsenäisesti etenemään maalihenkilön luo.
  • Maalihenkilö sijoitetaan maastoon hyvissä ajoin ennen koirakon liikkeelle lähtöä.
  • Koiranohjaaja kehuu välittömästä koiraa, kun se näyttää reagoivan maalihenkilön hajuun ja kulkuneuvo pysäytetään.
  • Koira päästetään ´karkaamaan´ ja selvittämään maalihenkilön sijaintia.
  • ´Karkuuttamalla´ koira rakennetaan koiralle selkeä tyyli ilmaista ihmishaju kulkuneuvon kyydistä.
  • Koiranlukutaito, videokuvaaminen on tässä hyvä apu!

Etsintäsuunnitelma:

  • Etsintäsuunnitelma tehdään aina etsinnän johdon tehtävänannon mukaan ja koiran ominaisuudet huomioiden.
  • Tuulen suuntaa, vallitsevia olosuhteita ja maaston muotoja on jatkuvasti tarkkailtava.
  • Tarpeen vaatiessa jalkaudutaan tekemään tarkistuksia esimerkiksi tiettyyn kohteeseen
    tai koiran reagoidessa pienesti.

B.     Alueen tarkastaminen lumisessa maastossa

Alkukoulutus:

  • Totutetaan koira siihen, että ohjaaja liikkuu esimerkiksi lumikengin tai hiihtäen.
  • Harjoitus toteutetaan reagoinnin kautta.
  • Lumipeite valitaan siten, että koira kykenee itsenäisesti etenemään maalihenkilön luo.
  • Suorapalkka: vahvistetaan koiran hakeutumista maalihenkilön luo umpihangen läpi.

Etsintäsuunnitelma:

  • Etsintäsuunnitelma tehdään aina etsinnän johdon tehtävänannon mukaan ja koiran ominaisuudet huomioiden.
  • Jos uskotaan kadonneen henkilön jälkien olevan näkyvillä, suljetaan alue kiertämällä koiran kanssa alueen reunat.
  • Jos alueella on tuore lumipeite tai paljon ihmisen kulkemisesta tulleita jälkiä, laaditaan etsintäsuunnitelma ottaen huomioon: keli, maaston muodot, lumipeitteen kantokyky, muut etsintäpartiot maastossa jne.
  • Etsinnän on edettävä ripeästi hypotermiavaaran vuoksi.

C.     Jatkokoulutus ja taitojen ylläpitäminen

 

  • Maalihenkilön peittely kevyesti lumen alle
  • Alusta, peite, irtolumi à varmista maalihenkilön turvallisuus: kypärä tai muu pään päälle suojaamaan koiran kaivaessa sekä hapen saannin varmistamiseksi ja sijoittaminen turvalliseen paikkaan.
  • Aluksi peittämistä tehdään vähemmän esim. kasvot näkyvissä, myöhemmin kokonaan.
  • Tehdään etsintäharjoituksia kaikenlaisissa olosuhteissa ja maastoissa.
  • Pidempien reittien ja isompien alueiden tarkastaminen
  • Vaihtelevien kulkuvälineiden ja moottoriajoneuvojen käyttäminen (mönkijä, kelkka, ahkio, sukset jne.).

 

D.    Treenivinkkejä harjoitusten monipuolistamiseen

 

  • Reagointi esineisiin ja vaatteisiin
  • Sijoitetaan harjoitukseen ns. kuumia piiloja, jotka ovat tyhjiä, mutta joissa on tuore ihmisen haju.
  • Erilaisten häiriöiden lisääminen – mielikuvitus on vain rajana.
  • Muista haasteiden jälkeen palauttavat harjoitukset.
  1. Ilmaisu

Kaivaminen on selkeä tapa ilmaista vahvin hajulähde, jota kannattaa harjoittelussa vahvistaa silloin kun maalihenkilö on kokonaan lumen alla. Koiran kaivaessa löytökohtaa haju vahvistuu ja koira palkkaantuu kaivaessaan.

Haukkuvan, kertovan tai rullalla ilmaisevan koiran kohdalla, tulee keskittyä vahvimman hajulähteen tarkentamiseen.

2.    Sortumat ja pudonneet lumimassat – koulutuspolku koiralle

 

Lumen alle hautautuneen henkilön etsimisen kouluttamisessa on ensiarvoisen tärkeää huomioida harjoitusten turvallisuus, jotta harjoituksista ei muodostu todellista vaaratilannetta siihen osallistuville. Seuraavaksi esitelty menetelmä soveltuu myös lumivyöryetsinnän alkeisharjoitteluun. Tässä muutamia seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon, kun harjoitellaan lumen alta henkilön etsintää.

  • Turvallisen lumiluolan rakentaminen:
    • Luola kaivetaan vaakasuoraan (kuva 1.)
    • Luolaan tehdään kammio kaivamalla ylöspäin (kuva 2.) Huomioi että katon tulee olla kupera.
  • Välineistö, jota harjoituksessa tarvitaan:
    • lapiot (luolan kaivaminen, maalihenkilön  turvallisuus)
    • kypärät (maalihenkilöt)
    • radiopuhelimet/kännykät (yhteydenpito)
    • sondi ja piipparit.
  • Maalihenkilön turvallisuus:
    • Tarkasta aina lähtiessäsi (erityisesti peitetyt maalihenkilöt), että kaikki on kunnossa.
    • Yhteydenpito (kännykkä, radio, varmista kuuluuko ääni).
    • Maalia ei jätetä yksin luolaan valvomatta (turvahenkilö näköetäisyydellä).
  • Harjoitusalue käytön jälkeen:
    • Yleisille paikoille tehdyt lumiluolat hävitetään aina treenin jälkeen, niin että sivullisille ei aiheudu harjoituksesta vaaratilanteita/-paikkoja.
    • Vaihtoehtoisesti luolat rakennetaan suljetulle/valvotulle alueelle, johon ei ole ulkopuolisilla pääsyä. Harjoituksen jälkeen luolien suuaukot suljetaan, jolloin varmistetaan, että luoliin ei pääse kaivamatta. Lisäksi lumiluolat merkitään aurausviitoilla tai muilla vastaavilla.

Koulutuspolun vaiheet:

A.     Tutustuminen lumiluolaan

  • Harjoituksissa lumiluolan tulee olla riittävän iso.
  • Maalihenkilö ja koira mahtuvat istumaan luolassa ja koira mahtuu vaivattomasti myös kääntymään.
  • Koiran palkkaaminen toteutetaan leikkien tai herkkuja syöttäen.
  • Luodaan koiralle mielikuva, että lumen alla maalihenkilön kanssa on todella kivaa!
  • Koiranohjaaja voi itse ensimmäisellä kerralla oleilla koiran kanssa luolassa.
  • Koiraa voidaan kannustaa menemään itse tyhjään lumiluolaan ja heitetään palkka perään (ruoka/lelu).
  • Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja voi itse mennä piiloon luolaan.

Tavoitteena on luoda koiralle luolasta mukava ja miellyttävä paikka, jolloin koira menee luolaan epäröimättä kaikissa tilanteissa.

B.     Etsinnän harjoittelu

 

 

 

Ensimmäisiin harjoituksiin riittää yksi lumiluola, johon sekä maalihenkilön että koiran on helppo mennä ja joka on sijoitettu niin, että koiralla on esteetön näkymä luolan suuaukolle.

Etsinnän yhdistäminen harjoituksiin:

  • Tarvitaan vähintään kaksi lähekkäin olevaa luolaa, luolien suuaukot pidetään edelleen avoimina.
  • Tehdään ns. haamu/harhaharjoitus:
    • Maalihenkilö näyttäytyy luolan suulta ja kutsuu koiraa, jonka jälkeen koira käännetään pois ja viedään esteen taakse.
    • Maalihenkilö vaihtaa toiseen luolaan piiloon koiran näkymättömissä.
    • Päästetään koira etsimään maalihenkilö, joka löydyttyään palkkaa koiran.
    • Tavoite on, että koira alkaa käyttää nenää etsimiseen ja paikantaa hajuaistin avulla luolaan piiloutuneen.

 

C.      Umpinaisen luolan harjoittelu

  • Jatketaan harjoituksia muuten samoin kuin edellä, mutta peitetään sen luolan suuaukkoa, jossa on maalihenkilö.
  • Aluksi peittämiseen käytetään kevyitä lumilohkareita, jotka koira saa helposti siirrettyä syrjään. Lisäksi jätetään suuaukkoon noin koiran päänkokoinen aukko peittämättä.
  • Heti kun koira työntää päänsä aukosta luolaan, maalihenkilö voi kehua/kannustaakoiraa tunkeutumaan luolaan. Samoin voidaan toimia, jos koira aloittaa itsenäisesti kaivaa luolan suuta auki.
  • Haukku, rulla tai kertovaa ilmaisua ei vaadita, mutta se ei luonnollisesti haittaakaan.
  • Lumiluolan suuaukon sulkeminen tehdään jatkossa koiran edistymisen mukaan.
  • On muistettava kuitenkin välillä ottaa helppoja, motivoivia, palauttavia harjoituksia.
  • Vahvistetaan kaivamista tekemällä erikseen puhtaita kaivautumistreenejä.

Huom! Haju liikkuu lumen läpi noin 1m/tunti eli kun lunta piilon päällä/luolan suulla on enemmän, pitää maalihenkilön olla piilossa riittävän kauan, jotta koira voi saada maalihenkilöstä hajun. Näissä harjoituksissa tulee huomioida erityisen tarkoin maalihenkilön turvallisuus ja hapen riittävyys piilossa.

 

C. Umpinaisen luolan harjoittelu

  • Kaivaminen on selkeä tapa ilmaista vahvin hajulähde ja sitä kannattaa harjoittelussa vahvistaa alusta lähtien. Koiran kaivaessa löytökohtaa haju vahvistuu ja vahvasti motivoitunut koira palkkaantuu jo kaivaessaan.
  • Haukkuvan, kertovan tai rullalla ilmaisevan koiran kohdalla, tulee keskittyä vahvimman hajulähteen tarkentamiseen.

 

E.     Jatkokoulutus ja taitojen ylläpitäminen

  • Reagointiharjoitukset
  • Tarkentaminen
  • Täysin suljetut piilot
  • Peitteenä olevan lumen määrää vaihdellaan.
  • Isompien alueiden tarkastaminen
  • Välineiden ja kulkuneuvojen käyttäminen: moottorikelkka, moottorikelkan reki, sukset, mönkijä jne.
  • Varmista aina kaikkien harjoitukseen osallistuvien, varsinkin piilossa olijan turvallisuus!

F.      Treenivinkkejä harjoitusten monipuolistamiseen

  • Esine-etsintä hyvä taito
  • Esineet ja vaatteet lumen alla
  • Esineet syvemmälle
  • Erityyppisiä esineitä
  • Tarkkuusetsintä
  • Häiriöiden lisääminen
  • Sondilla etsijöitä ja muita häiriöhenkilöitä: ääntä, huutoa, kiljumista, lapioimista jne.
  • Esineitä
  • Piippareita
  • Vähäisen hajumäärän harjoittelu: Putkella viedään esine lumen alle ja puhalletaan hengitysilmaa lumeen ontolla putkella. Ajatuksena, että koira ilmaisee ihmisen hengityksen hajun kaivamalla ja esine toimii pääasiassa ”merkkipaaluna”, kun koira kaivaa hajun lähdettä.
  • Muista haasteiden jälkeen palauttavat harjoitukset

3.   Koiran kouluttaminen lumivyörypelastamiseen

Lumivyörypelastamisessa korostuu ohjaajan lumiturvallisuusajattelu pelastustehtävän haastavuuden vuoksi. On erityisen tärkeää, että koiranohjaaja hankkii itselleen tarvittavan lumivyörytietouden ennen kuin lumivyöryaluilla aletaan toimia.

A.    Lumivyöryalueella toimiminen

Lumivyörypelastustehtävälle lähtiessä tulee olla mukana normaalin etsintärepun sisällön lisäksi piippari, sondi ja lapio. Usein lumivyörymaastot sijaitsevat takamaastossa ja siksi etsintärepussa on oltava varusteet sekä itselle että koiralle sään nopean muutoksen ja pitkittyneen pelastustehtävän varalta.

FINLAV – Vyörytietouspaketista löydät helposti alla olevat kokonaisuudet:

1.Turvallisuusajattelu – miksi on tärkeää tietää lumivyöryistä?

  1. Lumivyöryjen syntyminen ja erilaiset lumivyöryt
  2. Kuinka hallita lumivyöryriskiä?
  3. Vyörypelastusvälineet ja niiden käyttö

Ennen kuin jatkat SPeKL:n Lumietsintä koulutusmateriaaliin tutustumista, käy hankkimassa perustiedot FINLAV:n ilmaisesta Vyörytietouspaketista. Varaa tähän aikaa noin puolitoista tuntia: https://lumivyory.fi/vyorytietous-2/

FINLAV – kursseja tarjoavat useat eri yritykset ja kouluttajat ympäri Suomen. Lisätietoa kursseista löydät täältä: https://lumivyory.fi/kursseja-tarjoavat/

  1. Alkukoulutus ja turvallisuus

Kun ohjaaja on hankkinut itselleen tarvittavan lumivyörytietouden, voidaan koiran kouluttamisessa ottaa isompia askelia kohti oikean pelastustilanteen harjoittelua. Alkukoulutus voidaan toteuttaa tässä materiaalissa esitetyn kohdan 2. Lumen alle hautautuneen maalihenkilön etsiminen (koulutus koiralle) -mukaisesti.

Lumivyörypelastamiseen tähtäävän harjoittelun on oltava riittävän monipuolista ja haastavaa, koska pelastustilanteetkin ovat poikkeuksellisen vaativia. Piilot on hyvä olla mahdollisimman todenmukaisiksi tehtyinä, rinteeseen paksuun lumikerrokseen kaivettuina (ei ainoastaan lumikekopiiloja). Mahdollisimman todenmukaisissa harjoitusolosuhteissa koiranlukutaito korostuu ja koirakon toimintakykyä voidaan hiukan ravistella. Lumivyörypelastamista harjoitellessa tulee ottaa turvallisuus tarkasti huomioon ja pitää tietää mitä tekee. Lumiluolien teossa pitää aina olla kaveri mukana jotta turvallisuus on varmistettu.

Turvallisen ja tilavan lumiluolan tekeminen tunturimaastoon:

 

Vaihe 1: (Kuvat 1. ja 2.)

Kaivetaan suorakaiteen muotoinen riittävän syvä kuoppa.

Valitaan katon paksuus sen mukaan minkä verran halutaan hajua luolasta ulos tulevan.

Vaihe 2: (Kuvat 3. ja 4.)

Koverretaan kuopasta käsin ylärinteeseen päin jälleen suorakaiteen muotoinen syvennys, jossa maalimiehellä on riittävästi tilaa olla
ja leikkiä koiran kanssa. Katon paksuuden valintaan vaikuttaa: suunniteltu harjoitus sekä lumen koostumus. Turvallisen luolan katon paksuus
tunturimaastossa on noin 40-150 cm. On erityisen tärkeää, että luola on tilava, ettei maalihenkilö koe oloaan epämukavaksi.

Vaihe 3:

Rakennetaan seinä koverretun syvennyksen suuaukolle kaivaessa irronneista lumipaakuista. Maalihenkilölle jätetään kulkuaukko siten,
että noin ½ jätetään suuaukosta auki. Luola on käyttöä varten valmis ja sen sijainnin saa helposti häivytettyä tunturimaastossa etsivältä koirakolta

Vaihe 4: Maalihenkilönpeittely luolaan.

Varmistetaan, että maalihenkilöllä on radiopuhelin mukana ja yhteys toimii. Luolaan huolehditaan retkipatja tai porontalja sekä koirien
palkat. Luolan suu suljetaan lumipaakuilla tiiviiksi ja täytetään lopuksi kuoppa täyteen lumella. Luolalta lähtiessä otetaan vielä yhteyskokeilu
maalihenkilöön ja pidetään häneen yhteyttä säännöllisesti. Etsintäalueelle on hyvä tehdä lapiolla muitakin kaivamisjälkiä. Moottorikelkalla saa nopeasti kulkujäljet peitettyä ja pintaa rikottua niin, että koiralle ja ohjaajalle on mahdotonta silmien avulla löytää luolan sijaintia.

 

C.    Jatkokoulutus ja taitojen ylläpitäminen

Alkukoulutuksen jälkeen, kun motivaatio on rakennettu koiralle vahvaksi, on helppo lähteä viemään koiraa eteenpäin harjoittelussa. Seuraavat seikat tulee ottaa huomioon jatkokoulutuksessa:
  • Nopeus on ratkaiseva tekijä uhrin pelastamisen suhteen: muistetaan pitää se mukana harjoitussuorituksia tehdessä.
  • Harjoitellaan suunnitelmallisesti ja mietitään tavoite/teema jokaiseen harjoitukseen.
  • Ohjaaja opettelee lukemaan koiraansa kaikenlaisissa tilanteissa.
  • Edistyneemmille koirakoille tehdään mahdollisimman paljon ”pimeitä” harjoituksia.
  • Motivaatiostapidetään edelleen huolta.
  • Opetellaan huoltamaan ja tarvittaessa vaatettamaan oma koira haastavissa olosuhteissa.
  • Koiran tulee olla hyvässä hallinnassa, ettei aiheudu lisävaaraa.
Etsintätaktiikan valinta:
  • Koiranohjaaja kuuntelee tarkasti, mitä on tapahtunut, ja kysyy jos jää epäselvyyksiä.
  • Otetaan huomioon: turvallisuus, maaston muodot, maastoansat, pintavihjeet ja tuulen suunta.
  • Ollaan tietoisia vallitsevasta tuulen suunnasta, mutta havainnoidaan sitä vielä alueella liikuttaessakin.
  • Havainnoidaan etsittävää aluetta heti kun se alkaa näkyä mahdollisen siirtymän varrelta.
  • Priorisoidaan etsintäalue kokonaisuuteen sopivalla tavalla.
  • ”Avalanchetoe” (lumen kertymä-alueen alareuna) kannattaa useimmiten etsiä ensimmäisenä läpi. Tilastojen mukaan iso osa uhreista löytyy sieltä.
  • Opetellaan tekemään päätös taktiikasta nopeasti ja noudatetaan sitä.
  • Käytetään koiran vahvuuksia.
Lumivyöryharjoitus edistyneelle koirakolle:
  • Yksi henkilö toimii harjoituksessa vastuuhenkilönä eli ”silminnäkijänä”/”viranomaisena ” ja antaa suunnitellun tehtävän koirakolle
  • ”Pimeä” harjoitus tuo hyvin esille sekä vahvuudet että harjoittelun tarpeessa olevat seikat.
  • Etukäteen sovitaan, miten menetellään jos/kun koira tekee löydön.
  • Koiranohjaaja toimii alueelle tullessaan ripeästi, mutta ei hätäisesti.
  • Koiranohjaaja Ilmoittaa etsintäsuunnitelmansa edellä mainittujen seikkojen perusteella ja lähtee suorittamaan tarvittavat varusteet mukanaan.
  • Kun koira tekee löydön todellisessa tilanteessa, varmistaa koiranohjaaja aina sondilla kohdan ennen kuin aletaan kaivaa. Harjoitustilanteessa tähän riittää pelkkä sondin pystytys koiran merkkaamaan kohtaan. Tämän jälkeen joko kaivetaan yhdessä koiran kanssa uhri esille tai pyydetään kaivajat töihin ja jatketaan koiran kanssa etsintää tai siirretään koira pois luolalta ja aletaan yhdessä kaivajien kanssa kaivaa uhria esille koiran odottaessa muutaman metrin päässä paikallaan.
  • Koirakko suorittaa tehtävän loppuun asti lähtötietojen mukaisesti ja antaa suullisen raportin etsinnästä vastuuhenkilölle: Mitä löytyi? Onko alueella enää uhreja? Onko muita havaintoja joko koiran reaktioista tai alueesta?
  • Lopuksi harjoitus kannattaa purkaa koko ryhmän kanssa!

Oikeisiin pelastustehtäviin ei saa varmuutta millään muulla tavalla kuin tekemällä säännöllisesti oikeita pelastustehtäviä simuloivia harjoituksia. Niissä pystytään hiukan luomaan paineen ja kiireen tuntua, joiden vaikutuksen alaisuudessa koirakon on pystyttävä toimimaan tehokkaasti oikeilla pelastustehtävillä. Tämän tyyppisiä harjoituksia on tärkeää tehdä paikallisten viranomaisten kanssa, jotta oikealla etsinnällä yhteistyö on saumatonta.

 

D.    Treenivinkkejä harjoitusten monipuolistamiseen

Harjoittelussa on tärkeää käyttää mielikuvitusta ja pyrkiä säännöllisesti haastamaan koirakkoa eri tavoin unohtamatta kuitenkaan palauttavia/helpompia harjoituksia. Koiran motivaatio pysyy vahvana, kun harjoittelu on monipuolista ja onnistumisia ja haastamista tapahtuu sopivassa suhteessa.

Harjoiteltavia asioita:

  • Vaihteleva maasto
  • Erilaiset lumenkoostumukset harjoituksissa
  • Yllättäviin kohtiin tehdyt lumiluolat
  • Etsintätehtävälle lumivyöryalueelle suoraan kuljetuksen jälkeen
  • Eri vuorokauden ajat harjoituksissa: ilta/yö,pimeys ym.
  • Maalihenkilön sijoittaminen lumivyöryalueen ulkopuolelle lumipeitteen päälle
  • Kaksi maalihenkilöä samassa kohdassa: toinen lumiluolassa ja toinen luolan päälle peiteltynä noin 10-20 cm paksuisella lumipeitteellä
  • Vierekkäiset uhrit, joiden lumiluolia erottaa vain ohuehko seinämä välissä
  • Käynnissä oleva moottorikelkka lumiluolan päällä, jossa maalihenkilö on. Huomioi turvallisuus: Lumiluolan on kestettävä moottorikelkan paino.
  • Moottorikelkalla lumiluolan päältä ajaminen tekee lumesta tiiviin ja vaikeuttaa tehtävää. Huomioi turvallisuus: Lumiluolan on kestettävä moottorikelkan paino.
  • Lumiluolan peitteen paksuuden vaihtelu: 40-150 cm (huomio turvallisuus)
  • Totutetaan koirat odottamaan lumivyöryalueen reunalla lumipoterossa omaa vuoroaan suorittaa.
  • Useampi koirakko etsimässä samalla alueella tai vierekkäisillä alueilla
  • Oikean etsinnän tunnun luominen: etsintäreppu selkään ja piippari search-asentoon, kiireen tunnun luominen, toiminta löydön tapahtuessa jne.
  • Esineet lumen pinnalla
  • Hautautuneet esineet/vaatteet
  • Pienen hajumäärän harjoittelu hengitysilmalla
  • Piilot,joissa vahvin haju tulee semmoisesta kohdasta ulos, josta kaivamalla ei uhria löydy. Näitä on vaikea toteuttaa, mutta todella tärkeää ymmärtää koiran toiminnasta, että on oikeilla jäljillä. Haju voi kulkeutua lumipatjassa tai esim. kallion railossa pitkällekin.
  • Koirapiipparin käytön harjoittelu

Näiden treenivinkkien lisäksi on hyvä harjoitella säännöllisesti seuraavassa osiossa esiteltävän isomman pelastustehtävän protokollan mukaista toimintaa: esittely ja info, turvallisuuden huomioiminen, taktinen järjestäytyminen ja järjestäytyminen alueelle. Lisäksi tulee harjoitella miten löydön hetkellä toimitaan, miten uhri kaivetaan esille ja miten ensiapu annetaan.

E.     Lumivyöryn pelastustilanteessa toimiminen

  1. Esittely – info
  • Esittele itsesi
  • Mitä on tapahtunut?
  • Kuinka monta uhria on vyöryssä?
  • Missä uhrit on viimeksi nähty?
  • Meneekö alueelle jälkiä?
  • Onko löytynyt pintavihjeitä?
  • Onko alueella jo tehty etsintää? Miten?
  • Onko lisäjoukkoja tulossa tehtävälle? (Taktiikan valinta)
Värikoodit kuvasta suomeksi:
Keltainen: lumivyöryalueen reunat
Vihreä: alueen kulmat, joita kohti edetään (sondaus)
Punainen: etsitty alue (sondaus)
Sininen: löydöt

Seuraavat kohdat on otettava huomioon erityisesti isoissa viranomaisjohtoisissa pelastusoperaatioissa:

  1. Etsijän turvallisuus isoissa vyöryissä
  • Lumivyöryvaara?
  • Lumivyöryvahti?
  • Pakotie
  • Piippari search –asentoon
  • Viestintä
  • Varusteet
  1. Taktinen järjestäytyminen
  • Ensisijainen etsintäalue
  • Maastoansat
  • Tuulen suunta
  • ”Avalanche toe”
  • Merkkauskepit löytöjä varten (muista värikoodit)
  • Kaivajat
  1. Järjestäytyminen alueelle
  • Lumivyöryvahti
  • Vartioitu portti, jonka kautta kaikki kulkevat vyöryalueelle ja sieltä ulos
  • Helikopterin laskeutumispaikka
  • Kokoontumispaikka

Kadonnut henkilö ja hypotermia

Lumisesta maastosta etsinnässä ja lumivyörypelastamisessa on aina epäiltävä uhrien olevan hypotermisiä.

Ihminen ja lämmönsäätely

Ihminen on jaettavissa lämmönsäätelyn kannalta kahteen osaan:

  • tasalämpöinen ydin (vartalo ja pää)
  • vaihtolämpöinen periferia (raajat)
  • Ihmisen elimistön lämmönsäätelyyn vaikuttavia tekijöitä:
  • ikä (perusaineenvaihdunta, lihasmassa, lämmönsäätelyjärjestelmä)
  • rasvakudos
  • aivo- ja verisuonisairaudet
  • aineenvaihduntasairaudet
  • ravitsemushäiriöt
  • tajunnanhäiriöt

Ihmisen lämmönsäätelyjärjestelmän toiminta

Lämpöreseptorit iholla, vatsan ja rintakehän elimissä sekä selkäytimessä välittävät tietoa lämpötilasta aivojen (hypotalamuksen) lämmönsäätelykeskukseen Jo pienikin ero ihmisen ”normaalilämpöön” käynnistää lämmönsäätelyjärjestelmän

  • Kylmä/lämmitys: verisuonien supistuminen, vaatetuksen lisääminen, väristykset, lämmöntuotto ruskeasta rasvasta
  • Kuuma/jäähdytys: verisuonien laajeneminen, hikoilu, riisuutuminen

Lämpötasapaino

Ihmisen lämpötasapainoon vaikuttavat ympäristö (lämpötila, tuuli ja kosteus), päällä oleva vaatetus ja muun suojauksen lämmöneristävyys sekä elimistön lämmöntuotanto.  Elimistön lämpötilaa nostaa lihastyö (tahdonalainen lihastyö/tahdosta riippumaton lihasvärinä). Loukkaantuneen vammat ja liikkumattomuus voivat heikentää hänen lihastensa lämmöntuottoa.

Lämmön poistuminen elimistöstä

Tapahtuu 95% ihon kautta:

  • 55% lämpösäteilynä pintaverisuonista
  • 25% haihtumisena ihon vammojen kautta
  • 15% lämpöjohtumisena (25-kertainen vedessä)
  • 1-5% lämpökuljetuksena (ilman kuivuus ja lämpö vaikuttaa)

Tapahtuu 5% hengityksen kautta.

Hypotermian syyt

Altistuminen kylmälle, lämmönsäätelyjärjestelmän tai lämmöntuoton häiriintyminen.

  • Aivohalvaus
  • Keskushermoston vammat ja infektiot
  • Hypoglykemia (diabetes)
  • Lääkeaineet ja alkoholi

Hypotermian määritelmä

Ihmisen ydinlämpö laskee alle 35°C

  • Lievä hypotermia 32-35°C
  • Keskivaikea 28-32°C
  • Vaikea <28°C

Elimistön jäähtymisen vaikutukset

Lievä hypotermia

  • Sekavuus
  • Epäselvä puhe
  • Lihaskoordinaatio-ongelmaa
  • Lihasvärinä
  • Ääreisverenkierron heikkeneminen
  • Syketaso nousee

Keskivaikea hypotermia

  • Tajunnantason lasku
  • Pupillien laajeneminen
  • Hallusinaatiot
  • Lihasvärinä lakkaa
  • Syketaajuus laskee
  • Riski rytmihäiriöille kasvaa

Vaikea hypotermia

  • Tajuttomuus
  • Refleksien heikkous
  • Lihasten jäykkyys
  • Matala syketaso

Ihmisen normaaleja vitaaliarvoja ja niiden arviointia

Hengitystaajuus 12-16/min eli huolestu jos hengitystaajuus on < 8/min tai >30/min

Syketaso aikuisilla 60-80/min ja lapsilla 80-120/min eli huolestu jos syketaso on <40 ja epäsäännöllinen tai >120/min

Verenpaine 120/80mmHg – Verenpaineen arvioinnissa käytetään valtimopulssien etsintää

  • Jos A. radialis eli pulssi ranteesta tuntuu potilaan systolinen verenpaine on vähintään 70-80mmHg
  • Jos A. carotis eli pulssi kaulalta tuntuu potilaan systolinen verenpaine on vähintään 60mmHg

Kadonnut henkilö ja hypotermia

Epäile aina hypotermiaa, jos:

  • Kadonnut on löytynyt ulkoa!
  • Vanhus on löytynyt makaamasta maasta/lattialta!
  • Kadonnut on joutunut veden varaan!
  • Kadonneen vartalo ja raajat ovat kylmät myös vaatetetun ihon alueelta!

Hypotermisen kadonneen kohtaaminen

Tutki ja arvioi ensin kuinka hypoterminen kadonnut on

  • Pyri selvittämään kadonneelta hänen sairautensa (jos ei tiedossa)
  • Tutki onko kadonneella vammoja
  • Selvitä onko hän syönyt/juonut milloin viimeksi ja onko hän ottanut lääkkeitä tai alkoholia

Käsittele varoen, vältä turhaa ja äkillistä liikuttelua

Lievästi hypotermisen kadonneen ensiapu

Jos kadonnut pystyy liikkumaan/toimimaan itsenäisesti (lievä hypotermia)

  • Lisälämmönhukan estäminen (kerrospeittely, kadonneen vieminen sisätiloihin)
  • Tarjoa lämmintä (makeaa) juotavaa

Vaikeammin hypotermisen kadonneen ensiapu

  • Käsittele erittäin varoen, vältä turhaa ja äkillistä liikuttelua!
  • Etsi vitaliteetteja rauhassa, voi olla vaikea löytää (hengitystaajuus matala, ääreisverenkierto kiinni)
  • Estä lisälämmönhukka (erityisesti pään, niskan ja vartalon suojaaminen) käyttämällä avaruuslakanaa ja huopia
  • ”Hiitit” vartalon/niskan alueelle jos käytettävissä (varo palovammojen syntymistä)
  • Jos tajunta alentunut, älä tarjoa suun kautta mitään

Hypotermisen kadonneen suojaaminen

  • Käytettävissä olevista suojausmenetelmistä parhaiten toimii tutkimuksien mukaan kahden huovan ja avaruuslakanan yhdistelmä
  • Jos huopia ei käytettävissä, suojataan potilas pelkällä avaruuslakanalla ja pyritään vähentämään lämpöjohtumista laittamalla eristystä potilaan ja alustan välille (nosto vaaka-asennossa, arvioi hyöty-riski suhde)

Paleltumat

Paleltuman oireet

  • Pistelevä kipu
  • Alentunut kosketustunto
  • Vahamainen, kalpea iho
  • Paleltuneen kehonosan huono liikkuvuus

Paleltumien hoito

  • Lämmönhukan estäminen
  • Uudelleenjäätymisen estäminen
  • Nopea siirto lämpimään
  • Lievät vammat sulatus ihokontaktilla
  • Paleltumavamman nopea sulattaminen 40 – 42 asteisella vedellä (sairaalaan > alle 2h)
  • Ydinlämpötilan kohottaminen
  • Vakavammissa immobilisaatio

Hypoterminen kadonnut harjoitukset

Suojausmenetelmien käyttö

  • Avaruuslakanan käyttöharjoitus
  • 2 huopaa ja avaruuslakana

Hypotermisen kadonneen tutkiminen

  • Hengityksen arviointi
  • Pulssien etsintä

Hypotermiassa hapenkulutus vähenee ja hypotermia suojaa aivovauriolta ja täysi neurologinen palautuminen voi olla mahdollista

 

Toiminta uhrien pelastamisessa lumivyöryalueella

  1. Aluksi lumen alle hautautunut kaivetaan ripeästi esille, mutta lisävahinkoja varoen. Uhri kaivetaan huolella esille. Tarpeelliset siirrot useamman henkilön yhteistyöllä.
  2. Tärkeää olisi löytää pää; myös rintakehä vapautetaan lumen painosta.
  3. Suusta puhdistetaan mahdolliset lumet pois ja tarkistetaan hengitys. Jos joudut puhdistamaan suusta lunta, ilmoita tämä varsinaiselle pelastushenkilöstölle.
  4. Jos uhri ei hengitä -> kaiva ja tasoita lapiolla tasainen kohta ihan liki uhrin viereen, johon hänet siirretään. Tasaista kohtaa tulee olla ihmisen ylävartalon verran. Alle voi laittaa vaahtomuovisia istuinalustoja. Käytännössä uhri siirretään alustalle hyvin vähillä liikuttamisilla. Irrota elvytettävän mahdollisen kypärän remmi ja avaa kiristävät kaulukset, kaulaliinat jne.
  5. Painelu-puhallus-elvytys normaaliprotokollan mukaan (2 puhallusta/30 painallusta), myöskin hengitystien varmistaminen. Kuljetus elvyttäen sairaalaan, jossa mahdollisuus sydänkeuhkokoneeseen.
  6. Jos uhri hengittää löydettäessä tai elvytys saa elintoiminnot käyntiin, uhri laitetaan sokkiasentoon eli jalat koholle ylärinteeseen päin. Ei nosteta uhria liiaksi lumen pinnalle tuulelle alttiiksi -> hypotermian vaara.

Tekijät:

Suomen Pelastuskoiraliitto/Lumipelastamisen työryhmä:  Hanna Alakulppi, YLPE ; Tiina Auer, OPEKO ; Miia Halonen, OLPY ; Sari Kumpuniemi, KuPe; Jonna Meranne, PoLaPe; Timo-Pekka Palmu, OSE; Johanna Parhaniemi, YLPE ; Teemu Torvinen, KuPe

Lähteet

Piirrokset: Miia Halonen

Kuvat: Miia Halonen, Tiina Auer

Røde kors (2020) Skredkort [Kaaviokuva] courtesy: Norwegian Red Cross

Pelastuskoirien käyttö umivyörypelastamisessa (alueellinen koulutus SPKL, SPeKL), 1.4.2012 Oulu. Kouluttajat: Reijo Hynynen (poliisikoiran ohjaaja, luonnetestituomari), Heikki Vartiovaara (hiihdonopettaja/Ruka, lumivyöryasiantuntija), Jarno Keränen (VSS-pelastuskoiraryhmänjohtaja, ensivastekouluttaja/Oulu-Koillismaan pelastuslaitos). 

”Lumesta etsivä koira” -kurssi Kuusamossa 21.-23.3.2014 (SPKL, SPeKL), Kuusamo. Kouluttajat: Jarmo Happo (Poliisikoiralaitos), Vesa Hiltunen (Poliisi, poliisikoiran ohjaaja). 

Suomen Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaari 6.-8.2.2015, Ylläs/Kolari. Kouluttajat: Lauri Ylimys (Ski Patrol Ylläs, lumivyöryasiantuntija), Vesa Hiltunen (Poliisi, poliisikoiran ohjaaja. 

Lumiturvallisuus Seminaari 26.-27.11.2015, Rovaniemi. Työpaja: Avalanche victim’s first aid , kouluttaja Mårten Johansson ((Åre Lavincenter). 

Lapin poliisikoiralaitoksen talvietsintäpäivät 15.-17.3.2016 Levi

Lumiturvallisuus Seminaarin päätöspäivä Ylläksellä 8.12.2017

Suomen Pelastuskoiraliiton lumietsintäpilotti 6.-8.4.2018, Kuusamo. Kouluttaja: Teemu Torvinen, (FINLAV-kouluttaja)

LL Marko Hoikka AMK-luentomateriaalit; Ei-mekaaninen vammautuminen, Hypotermia ensihoidossa. 

Koulutukset Norjassa – Norske Redningshunder: 1.-4.3.2018 Alta, 12.-15.4.2018 Vadsö, 1.-3.4.2019 Alta, 17.-23.3.2019 Riksgränsen, 27.2-1.3.2020 Alta

Kaikki immateriaalioikeudet kuten tekijänoikeus siirretään Suomen Pelastuskoiraliitolle.

Vieritä ylös